Haaste

Ei ollut ulosottomies kuten normaalisti vaan TARIKKA joka lähetti haasteen XD Kävin sen siis noutamassa ja tässä se tulee:

1.Mitä vastasit kysymykseen pienenä,mikä sinusta tulee isona?
- Lentoemäntä.
Lapsena kokosin kaikki talon tuolit riviin olohuoneeseen ja siellä sitten kuljin tarjoilemassa "matkustajille" virvokkeita.

2.Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareita?
- Batman ja nyt aikuisena Maisa & Kaarina ja Kamut
Huom! Mä siis luen edelleenkin sarjakuvia *virn*. Naapurin Kaitsun kanssa leikittiin Batmania ja Robinia ja mua harmitti kun Kaitsu aina halusi olla Batman... Ja koska Kai oli mun kaveri niin mä en viitsinyt tintata sitä. R.I.P

3.Lempileikkejäsi?
- Mä rikoin kaikki herätyskellot. Järjestään joka ainoan koska mä halusin nähdä mitä siellä sisällä on. Isän (kirvesmies) mukana raksalla vasaran kanssa. Isä parka, nauloja oli joka puolella ja paljon, pieni ihminen ehtii moneen paikkaan. Naapurin lasten kanssa pelattiin "kirkonrottaa".

4.Parhaat synttärit ja miksi?
- Jaa-a, tää on paha. Varmaan se kun täytin 16 ja sain isältä moottoripyörän. Toinen oli tietty 18 v kun sain ajokortin.

5.Mistä urheilusta pidit/harrastit?
- Ja tätähän ei kukaan usko mutta mä olen aikanaan hiihtänyt kilpaa! Nakkilan Visa ja Ulvilan nimismiespiirin autoilijat oli edustettuna. Nyt mä istun sohvalla ja katson kun autot kiertää telkkarissa ympyrää...

6.Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Mä olen vastannut tähän kysymykseen 9-vuotiaana että Irwin. Mutta ehkä ensimmäinen idoli oli Kirka. Mustajärvi ei varmaan ollut maisemissa vielä silloin ;D

7.Paras joululahjasi/muu lahja jonka olet saanut?
- Bemulandia. Enää ei tarvitse kysyä onko vielä pitkä matka jonnekin. Kiitos siitä lapsilleni.

8.Mitä olisit halunnut tehdä,jota et ole vielä tehnyt?
- Lentää hevoleppurilla eli siis heppelikopterilla. Kummatkin pojat sanoivat aikanaan saman sanan väärin :))

Laitan tämän eteenpäin Kristalle, SariT:lle ja Virpille

Liikaa vitamiineja...?

Pikkuisen alkaa siltä tuntua että on tullu popsittua tabuja liikaa kun aika ei riitä vaikka yksi lisätuntikin saatiin. Tällä hetkellä tuntuu että hommat sujuu kuin tanssien

Kai mä otan takaisin koko viime talven sairastelua ja paikallaan olemista.

Joka tapauksessa näyttää hyvästi siltä että mä voisin todellakin viettää rauhallisen joulun tarvitsematta miettiä tekemättömiä töitä. Voi kun upeaa se olisikin, viime joulu oli niin karmea kun ei ollut jaksanut tehdä joulutunnelman eteen mitään.
Nyt on tunne että vois tehdä vaikka kuusen koristeetkin itse, neulomalla tietenkin :)

Mahtoikohan se kalaöljykapseleiden lisääminen tähän vitamiiniannokseen olla liikaa, tätä menoa mä kävelen kohta pitkin seiniä


Joka tapauksessa sitten viime tapaamisen tuubi on edennyt purkoosin jälkeen n. puoliväliin

koko, siis leveys, alkaa olla ok, mutta mä en tajua miksi jälki on noin epätasaista vaikka yritän kutoa tosi siistiä. Tosin lanka on Noroa ja purettua sellaista, mutta siltikin. No, tuskinpa kukaan tulee niin lähelle mua että erottaa silmukoiden epätasaisuuden, ja jos tuleekin niin lähtee kauemmaksi tavallisen äkkiä

Joulun lähestyessä halusin itselleni aivan välttämättä punaisen kaulahuivin ja varastosta löytyi Gedifran Rianna Coloria. Pikkuusen vielä puuttuu *virn* kun pitkän huivin ajattelin tehdä

Äh, väri on siis punainen, joulunpunainen.. Koskahan mä saan kameran joka tallentaa värit oikeina. Kuvaajassahan ei tietysti ole mitään vikaa.. ;)

Tänään postipoika toi mukavan yllätyksen; olen jo hetken metsästänyt sitä "täydellistä ruskeaa" lankaa ja Neuleunelmissa näin tämän, ja on kyllä luonnossakin just prikulleen sellainen jota olen hakenut.

Nyt kun vielä hokaisi mitä mallineuletta tekisi; huivihan tästäkin tietty tulee.

Marraskuu jatkuu yhtä ihanan talvisena kuin alkoikin

Kuva on otettu 1. päivä. Eilen aurinko jaksoi paistaa mutta painui unilleen taas tänään ja lähetti vesisateen tuuraamaan. Jos jotain aikoo tehdä niin on pakko pitää valot päällä.

Hämärän aikakausi siis menossa, joten ei auta muu kuin ottaa tuikut esiin. Mistä helekatista nämä kaikki on tänne ängennyt :-o ??

Okei, suurin osa noista lähtee myyntiin.

Ja tällaisen sateisen talvipäivän kunniaksi mä otan Teemun kainalooni ja lähden kaivelemaan pahvilaatikkoja jotta onko meillä muutossa tullut yhtään joulukoristeita mukana. Juu, mä tiedän että on VASTA marraskuu, mutta kun mulla on joulumieli jo nyt!

Iloista mieltä kaikille!

Teemun Halloween kepponen

En tiedä voiko tätä oikein kepposeksikaan sanoa, mutta jos kissa tuumasi että karkki tai kepponen; niin karkkia se ei tästä ainakaan saanut.
Menin parvekkeen ovelle kurkistamaan että mitä Teemu Viis Vee touhuilee niin kissa istui oven takana lintu suussa. Teemun olemattoman saalistusvaiston tuntien tuo olisi jo muutenkin ollut ihan ihme juttu, mutta kun tuo parveke on lasitettu ja lasit eivät ole koskaan auki.
Vaikka olisin kuinka aukonut ja sulkenut silmiäni niin siellä se istui, musta otus talitintti suussa. Jos pihassa olisi ollut piilokamera, niin mun ilmeestäni olisi saanut vallan messeän kuvan.

Pikkuisen jo aloin epäilemään että jälkikasvu tekee mulle kepposta ja on piilottanut jonkun pehmolelun parvekkeelle kissan löydettäväksi, mutta kun tuo otus tajusi että nyt sillä on jotain syötävää, niin pakko oli uskoa lintu oikeaksi.

Varmuuden vuoksi vielä soitin kummallekin, ja pojat taisivat saada eilisaamun parhaan naurun. Jostain raosta se lintu on parvekkeelle eksynyt ja lentänyt päin ikkunaa katkaisten kaulansa; koska mitään elävää tuo katti ei kiinni saa.

Tänä aamuna kiipeilytasolla istui kissa odottaen suu auki ja nyt on pettymys kova kun yhtään lintua ei lentänytkään suuhun. Life is Hard.

Neulomossa jo hehkutin D-vitamiinia ja hehkutan edelleenkin. Elokuun lopussa aloin napsia tabuja lääkärin määräyksestä, ja vointi on ihan tosissaan parantunut. Krooniskasta johtuva oksentely on melkein kokonaan poissa; mä olen virkeä ja nukun yöni hyvin. Joten nyt sitä on sitten tullut tehtyä vaikka mitä!

Ensimmäisesta tuubista tuli kyllä varsinainen tuuba; se ei istunut yhtään kaulalle

eli purkoosi iski ja nyt on uusi versio puikoilla, parikymmentä silmukkaa lisättynä ja ½ numeroa isommat puikot. Nyt sen pitäisi saada laitettua kahdeksikkona kaulalle.
Mallineule on samaa: kierolla ihmisellä on kierot silmukat XD

Lankana muutaman vuoden varastossa marinoitunut Noro Silk Garden Lite

Noron Yuzenista (nro 9) laitoin aamulla puikoilla tämän Dropsin mallin:

Pikkuisen on ehkä tuo Noro kovaa, mutta menköön, ei tuon niin pehmeä tartte ollakaan.

Seiskaveikka odottaa aloittamistaan jotta pääsisi muodostumaan tällaiseksi

Ja puikoilla on Rowan Felted Tweedin lilan värinen lanka joka taas yrittää saada tällaisen muodon:


Eli täällä mennään periaatteella; Kun on monta työtä puikoilla, voi olla että edes yksi niistä valmistuu ;D

Samalla periaatteella taidetaan mennä sisustuksen kanssa:

Pikkuinen kirjahylly on tyhjennetty

samoin kuin tv-taso ja kai noihin jotain pitäisi alkaa taas tuupata.

Keisarinna löysi paikkansa eteisen lipaston päältä

ja nyt alkaa mansetin ja kynttelin etsintä ;))
Juu, mun hommani on tätä nippelin ja nappelin metsästystä, joka on hiiiiidasta mutta josta mä nautin.

Ensilumi satoi jo maahan. Jep jep, kyllä täällä Länsirannikolla tätä saa kutsua lumeksi

Mikä ei ole vettä, se on lunta täällä.

Eipä tänne muuta ihmeellistä kuulu. Jälkikasvusta nuorempi oli 1½ viikkoa Saksassa työmatkalla. Vanhempi tekee samaa kuin minä; sisustaa omaa asuntoaan. Lasten isoäidin luona käyn aina kun tilaisuus tulee; ihania päiviä käsitöiden ja hyvän ruoan ja mukavien juttutuokioiden kera. Kaikki on vaihteeksi todella hyvin!

Happy Halloween to Everybody!

Kun neliöt ei riitä...

rakennetaan tietysti lisäsiipi XD

No ihan noin pitkälle mä sentään en ole mennyt, mutta nämä 60 vaivaista neliötä on kyllä viime kuukauden aikana saanut kyytiä. Jos sanon että mikään ei ole ennallaan, niin tiedätte että kaikki on nyt joko oikeassa tai sitten ihan väärässä paikassa...

Vielä viimeinen iso rutistus on edessä makuuhuoneen kohdalla. Mä tajusin että mä tarvitsen työhuoneen. Älkää kysykö miksi, ei mullakaan ole mitään hajua miksi mä sellaisen tarvitsen, mutta yhtenä päivänä vain totesin että näin on. Johtui varmaan siitä kun puolen tuntia hain yhtä paperia ja toisen puolen tuntia jotain muuta ja totesin että jos mä en saa työhuonetta niin mä en KOSKAAN löydä täältä mitään.

Muistatte varmaan (ainakin jotkut) makuuhuoneen systeemin; eli ihan normi makkari.

No nyt sieltä lähtee sänky veks, ja tilalle tulee sellainen yhden naisen ja yhden kissan vuodesohvasänky, vai mikä sen sohvan näköisen härpäkkeen nimi sitten onkaan.

Eli kun kaikki nuo lähtee tuolta niin mä voin kantaa sisään vaikka mitä. Arvatkaapas ketkä on innoissaan kun joutuvat kantohommiin... Just niin; jälkikasvu hakee epätoivoissaan piiloutumispaikkoja ;D

No, jottei tulisi vääriä käsityksiä niin on myönnettävä että ovat hyvin olleet apuna, ilman poikia mä en saisi täällä mitään aikaan.

Syy tähän hetkelliseen kirjoitustaukoon taas löytyy operaattorista. Laitoin Elisan liittymän pois ja hankin Saunalahden; ihan silkan rahan tähden. Saunalahti maksaa 9,90€/kk eli pitkän pennin vähemmän kuin Elisa. Pikkuisen taas oli ongelmia ennenkuin netti toimi, useampikin päivä meni arvuutellessa jotta pätkiikö vai eikö pätki, siinäpä nettiriippuvaisen pulma.
Loppujen lopuksi kun mä olin aikani taistellut härpäkkeiden kanssa ja saanut kaiken vain enemmän sekaisin

esikoinen tuli ja tapansa mukaan korjasi mun viritelmäni, joten ainoa joka nyt enää pätkii on meikäläisen muisti. Mutta joka aikakaudella meillä tuntuu olevan omat riesansa

mitähän seuraavaksi..?

Teemu elää ja voi hyvin. Ja pitää huolen mun kunnostani. Nyt on jo sen verran viileää että parvekkeen ovea ei voi pitää auki, joten varmaan arvaatte mitä tuo musta otus tekee. Tahtoo parvekkeelle, tahtoo pois parvekkeelta, tahtoo taas parvekkeelle...

Ja jos mä en tarpeeksi vikkelästi saa persaustani ylös tuosta sohvasta ja parvekkeen ovea auki, niin parvekeoven ikkunalasit helisee kun se iskee tassulla lasiin. Some things never change.

Tässäpä tätä juttua jo tulikin, seuraavaksi paneudun asiaan kutominen, joulu ja uudet ihanat langat.
Mukavaa torstaipäivää toivottaa hän joka sai Neulomosta tunnustuksen Vuoden 2010 Tukija. Olen ihmeissäni mutta myös erityisen otettu moisesta. On kaunis kiitos jos on voinut olla avuksi.

Teemu viis vee

Kyllä maailma on ihmeellinen :) Miten sitä tällaisesta pienestä karvatollosta

viidessä vuodessa tulee tällainen sohvalla röhnöttävä karvakasa


Teemu on juhlinut normaaliin tapaansa nukkumalla, syömällä ja välillä hyppimällä sohvalla sekoittamassa lankoja.
Minä taas olen juhlinut syömällä jäätelöä ja keksejä ;)))

Aurinkoinen sunnuntai

Että on ollut upea ilma tänään; aurinko on paistanut koko päivän niin että syksyinen päivä on ollut kauneimmillaan.
Teemu on makaillut parvekkeella, aina välillä on näkynyt musta vilahdus kun on ollut asiaa sisäpuolelle.

Koska maito (lue=jäätelö) oli loppu, päätin fillaroida lähikauppaan. En ole varmaan kertonutkaan miten ihanaa reittiä saan kulkea. Koska en ole jaksanut hetkeen ottaa kuvia; tässä tulee viimekeväinen kuva:

Aika karsean näköinen on keväinen kuva, mutta kuvitelkaa puut täyteen lehteen ja nyt kun on jo ruskaa.

Matkalla kauppaan kyselin västäräkeiltä josko olisi aika lähteä lämpimämpään. Pikkuiselle oravalle toivottelin hyvää syksyn jatkoa. Joo-o, lähiseutu pitää mua jo ilmanmuuta kahelina, joten juttelu eläinten kanssa ei sitä enää paljoa muuta ;D

Jälkikasvu lähtee huomenna ajamaan Muoniosta kotiinpäin. Mä en ole pysynyt laskuissa jotta montako tipua ne on saanu pamautettua; jonain iltana ainakin tuli viesti jotta päivälliseksi on metsopaistia.

Ylihuomenna meillä vietetään synttäreitä. Teemu täyttää silloin viis vee. Kamalaa miten vanha seKIN jo on.
Mutta nyt kutsuvat tanssivat tähdet, joten näemme myöhemmin!

Tunnustus

Minä sain tämän tunnustuksen Neferiltä.

1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why

Koska en voi laittaa tunnustusta eteenpäin takaisin Neferille, joka inspiroi minua valtavasti, laitan eteenpäin näille viidelle jotka tekevät samoin :) Eli Krista, Virpi, SariT, Kairan tyttö ja Rattu.

Kolme asiaa joita rakastan:
1. Lapseni
2. Teemu
3. Kotini

Syysunelmia

Mitenkäs tässä näin on käynyt, että melkein kuukauden väli on kirjoittamisessa?? Aika menee niin nopeaan vaikka ei mitään tekisikään.

Eipä täällä mitään ihmeellisiä ole tapahtunut. Puolitoista viikkoa sitten vihdoin viimein saatiin hammasremontti loppuun; ei sitä kestänytkään kuin 4 kk. Mutta olen lopputulokseen hyvin hyvin tyytyväinen; yhtään särkylääkettä en ole joutunut ottamaan sen jälkeen kun amalgaanipaikat poistettiin!


Joten nyt on helppo hymyillä :) Kunhan varoo ettei hampaat tipu suusta *reps*

Onneksi Teemu ei käynyt kyseistä remonttia läpi, se olisi takuulla valinnut pikkuisen erilaisen hammaskaluston:

Eli juu, elämä täällä on entisellään; kissa käskee - henkilökunta tekee.

Syksyn ja sateiden tullen on ollut aivan ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan ja ottaa kudin käteen. Nyt on vain tullut runsauden pula, kun tekisi mieli tehdä tämä ja tuo ja se ja vielä tuollainenkin ja sitten ei oikein osaa päättää että mitä ottaisi työn alle.
Jossain vaiheessa huomasin että kattilakaapin sisältö on alkanut valua sohvalle

Josta kasasta ensimmäisenä langoille pääsi Dropsin Delight langasta tehtävä tuubi


Neferi...neferiiiiii...et suinkaan loukannu takamustasi kun siellä putosit tuolilta. Sorry etten ehtinyt varoittaa että tämä blogikirjoitus sisältää tuotesijoittelua.. XD

Tosin tuon jälkeen puikoille on päässyt myös Noro Silken Garden Lite -langasta tehty tuubi joka kaikkien yllätykseksi valmistui tänään. Olen ollut laiska kameran kanssa joten otan kuvan tässä jonain päivänä. Puikoilla on myös Rowenin Felted Tweed -langasta valmistuva neulejakku, samoin Brooklyn -huivi ja paksu huivi Titityyn Merisoft -langasta. Suuret on siis suunnitelmat, voi olla että noistakin vielä jotain valmistuu.

Inspiraatiota on odottelemassa Araucania Ranco Multy -lanka nro 337

ja pari muutakin lankaa.
Langanostolakko on mennyt muuten ihan hyvin, muutaman kerran olen sortunut, mut ihan vain pari-kolme kertaa, tai no niin, taitaa niitä olla viisi tai kuusi, mut muuten en oo ostanu lankaa...

Jälkikasvu on runsaan viikon metsästysretkellä pohjoisessa isänsä kanssa. "Vain yhden metson tähden, otan pyssyni ja lähden..." toivotti tämä äitee kun pojjaat lähti. Hauskaahan niillä siellä on, rämpiä metsässä mahdollisessa vesisateessa, nukkua sähköttömässä mökissä ja kantaa pyssyjä ja muita tamineita pitkin poikin. Ja sitten nämä ihmettelevät kun meikäläinen innostuu ihastelemaan lankoja. Ikuisuuskysymys; kummat meistä ovat pöljempiä... Olemme päätyneet tasapeliin; kaikilla tapansa ja mieltymyksensä.

Teemu 5 veen kanssa me päätimme viettää rattoisan lauantain ja sortua jäätelöön tänä viikonloppuna, kuin myös katsella telkkarista kumpaakin kiinnostavaa Animal Planet -kanavaa ;))


Mukavaa Caturdayta ei kun siis Saturdayta muillekin; mie meen kattoo mitä Neferi on miun pääni menoks suunnitellu.....

Lyhyt päivitys Teemulandiasta

Olen ollut väsynyt. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Niin positiivinen asia kuin tämä muutto on ollutkin, on se vienyt voimani hetkellisesti ihan loppuun. Oli pakko pysähtyä ja vain olla.

Tiistaina olin lääkärissä, ja ensimmäinen valon pilkahdus näkyi tosi, tosi pitkään aikaan. Hometalo on aiheuttanut allergian ja astman. Eipä tuo tullut yllätyksenä, mutta ottaa se päähän siltikin. Pieninkin altistuminen homepölylle tai isommalle määrälle pölyä (esim. kissanhiekka) vetäisee paikat tukkoon. Opinpa käyttämään hengityssuojaimia :) Positiivista käynnissä oli se, että lääkäri otti minut kokonaisvaltaisesti huomioon, niin Crohnin taudin kuin diabeteksenkin ym. Yleensähän lekurit keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan.

Ja langat... niinpä. Pölisevät langat (onko sellaisiakin ??) ovat tästä lähtien kiellettyjen listalla. Norot valitettavasti kuuluvat tuohon joukkoon. No, eipä maailma tähän kaadu vaikka lujille ottaa XD

Muuten on ihan ok. Rakastamani syksy on tullut. Aikaisin aamulla on aivan ihanan kirpeä syksyn tuoksu silloin kun ei ole sateen jälkeinen puhtaan ilman väre ilmassa. Illat ovat pimeät; meillä Teemun kanssa parvekkeen ovi auki ja nautitaan kun saadaan olla sisällä.

Ruokaremontti on mennyt "melkein hyvin". Jäätelö on pysynyt kokonaan pois, suklaata tai karkkeja en ole ostanut. Kahvipullan otin takaisin niin että aamukahvin kanssa syön viipaleen tavallista pullaa. Yhden kerran ratkesin syömään Fazerin sinisen, mutta se taitaakin olla ainoa repsahdus. Painon putoamisesta en tiedä mutta pullottava vatsa on pienentynyt!!

Lopuksi kissahirviön terveiset; tämä on hänen mielivärinsä tällä hetkellä:


Novitan Tennessee. Ja tätä keräähän ei häneltä pois oteta


Ettäs tiiätte, nih


Hölmö katti joka käyttäytyy kuin pentukissa vaikka täyttää kuukauden päästä 5 v.

Oikein mukavaa torstaita, sillä torstaihan on tunnetusti toivoa täynnä :))

Karmea, karmeampi, ihan kauhea viikko

No juu, ei täällä mikään hätä ole - tai siis on - mut ainoastaan mulla.
Ruokaremontti on edennyt kohtaan "ei kahvipullaa". Jestas mutta ottaa lujille, ihan tosissaan :D
Kolmisen viikkoa sitten jäi pois jäätelö ja suklaa, ja se onnistui aika helposti. Mutta tämä viikko on ollut yhtä tuskaa.


Pelkkä ajatuskin kekseistä tai rahkapullasta saa veden herahtamaan kielelle

unet täyttyvät kaikenlaisista herkuista.

Ihan vakavissani olen todennut että mulla on vieroitusoireita. Mä olen aina sanonut että kun tupakoitsijoille on kehitetty nikotiinilaastari, niin sokerisiepoille pitäisi kehittää joku Jaffakeksi-laastari, joka auttaisi vähitellen pääsemään sokerihimosta.

Mä olen nyt kestänyt tätä 5 päivää, enää en anna periksi! Tosin tarkoitus ei ole vetäistä vakinaiseksi näin tiukkapipoista ruokavaliota. Olen päättänyt että viikonloppuna saan valita jonkun herkun, mutta viikolla ei niitä syödä. Siis minähän söin JOKA PÄIVÄ pullaa ja jäätelöä, ja tuollainen ei tosiaankaan ole tervettä.

Viikonloppu meni tosi kivasti. Lauantaina Bussikuskin Painajainen lähti kaupungille ja lasten isoäidin luo. Turisimme, söimme, otimme torkut ja illan suussa kävelimme kaupungilla. Jälkikasvu oli Sonisphere tapahtumassa ja ilmassa oli suuren rockjuhlan tunnelmaa. Mä kuljin kamera mukana mutta ei tullut sen paremmin Ville Turhapuroa kuin Uuno Valoakaan vastaan...


Sunnuntaiksi isoäiti, esikoinen ja minä olimme saaneet kutsun syömään taisteluparin luo. Illalla mä pelläätin sekä kuopuksen että miniän ilmoittamalla että taidan tulla useamminkin käymään, sillai ruoka-aikoina ;D;D Mä en ollut tiennytkään että miniä on noin mahtava kokki, jestas sentään. Tosin ruoka-aikoina vierailu voisi tehdä mulle lisää ongelmia...

...laihtumisesta ei olisi enää toivoakaan.

Kun lähdimme ajamaan kaupunkiin päin, saimme tiedon Kirjurinluotoon iskeneestä Trombista. Jotenkin se tuntui aivan uskomattomalta. Pahalta tuntui nyt viikolla kuulla että yksi loukkaantuneista menehtyi.
Tosissaan saa ottaa myrskyvaroitukset Suomessakin, pahaa jälkeä ovat mokomat viime aikoina tehneet.

Tämä viikko on mennyt väsymyksen merkeissä. Tänään oli todella paha päivä kun lämpöä oli taas 28 astetta. Mitä kauemmin nämä helteet jatkuvat, sitä huonommin mä kestän ne. Ei näihin näemmä totu.

Viikolla postipoika onneksi piristi päivää ja toi tilaamani CD:n. Fakta-kanavalta tuli sarja "Harmaakarhumiehen päiväkirjat", ja mä ihastuin niihin. Tämä on siitä sarjasta tehty CD, en tiedä onko noita päiväkirjoja sellaisenaan saatavissakaan.



Teemu on myös tuskissaan tämän helteen kourissa. Siitäkin huomaa että se on väsynyt ja turhautunut kun aina on kuuma.

Täytyy nyt vain toivoa että ensi viikolla helle edes hieman hellittäisi. Jaksaisi taas tehdäkin jotain.

Mukavaa viikonloppua helteestä huolimatta tai juuri sen takia ;))