Vuosi vaihtuu

Kaikille oikein mukavaa vuoden vaihdetta! Tuleva vuosi tuokoon mukanaan iloa ja naurua, onnea ja menestystä :)

Sairaalaelämää

Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu itkuisena, vihaisena, pettyneenä, välillä jopa raivon vallassa. En takaa etteikö joukossa ole painokelvottomia sanoja.

Tiistaina olin veri-ym. kokeissa. Keskiviikkona lääkäri passitti minut sairaalaan, jossa olin 3 päivää eli tulin perjantai-iltana kotiin. Minun kohdallani kaikki meni ok, eli ei siitä sen enempää; ehkä joskus myöhemmin.

Ensimmäiset 5 tuntia olin potilashuoneessa ja viereisellä pedillä oli 91 -vuotias vanhus joka oli tuotu ambulanssilla sairaalaan rytmihäiriöiden takia. Tapasimme n. klo 13 ja vanhus pyysi josko voisin jutella hänen kanssaan. Hänellä oli huono olo, hän oli peloissaan ja yksin.
Tottakai se sopi minulle, hän kertoi minulle elämästään ja oli hyvillään että olin siinä, olin kuulemma hänen suojelusenkelinsä.

Klo 18 olimme edelleen samassa tilanteessa. Tai no minä olin, vanhuksella oli kipuja, hänen rytmihäiriönsä pahenivat ja vointi huononi. Pyysin paikalle lääkäriä, hoitajia ja sain sen saamarin saman vastauksen joka kerta, samoin kuin tämä vanhuskin; lääkäri tulee kun ehtii ja potilaat hoidetaan sitä mukaa kun ovat tulleetkin. Mitä hittoa, minun mielestäni potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire vanhuksen luo.

Lääkäri tutki minut, pyysin että hän olisi ottanut huomioon vanhuksen, minulla kun ei ollut hätä. Ei luonnistanut.

Vanhus pyysi jos puhuisin hänen puolestaan lääkärille; hänen oli todella huono olla, hän ei ollut saanut syödä aamun jälkeen, hän oli väsynyt ja kipeä.

Lääkärin tutkimuksen jälkeen minut passitettiin tarkkailuun. Pyysin saada jäädä vanhuksen viereen siksi aikaa kunnes tämä pääsisi hoitoon. Ei sopinut. Loppusilaus tuli juuri kun olin lähdössä. Joku s****nan käpylehmä hoitaja haukkui tämän vanhan ihmisen niin että vanhus alkoi itkeä. Syystä että vanhus pyysi lääkäriä luokseen eikä hoitajan mielestä tajunnut että potilaat hoidetaan tulojärjestyksessä. Että vanhus häiritsee muita potilaita. Valittaa. Pyytää apua vessassa käyntiin (miksi ei laitettu vaippoja???)

Ja minä, onneton luuseri jätin tämän itkevän vanhuksen sinne kun täytyi lähteä osastolle. Kerran aikaisemmin minulla on ollut halu lyödä ilkeää ihmistä, nyt tuli toisen kerran pläjäyttämisen mieliteko.

Miten sairaanhoitaja kehtaa huutaa 91 -vuotiaalle vanhalle ihmiselle. Sitä en tule koskaan tajuamaan. Miksi niin ilkeä ihminen yleensäkään hakeutuu alalle jossa tarvitaan inhimillisyyttä.

Olen itkenyt koko viikonlopun. En tiedä miten vanhuksen kävi. Olen täynnä vihaa huutajaa kohtaan, haistatan pitkät koko systeemille joka kohtelee vanhuksia kuin spitaalisia. Olen turhautunut että yksi ihminen ei voi tehdä mitään. Ja pettynyt että maailmasta on tullut tällainen paikka jossa inhimillisyys on sana historiankirjoissa.

Tulppa

Niin sitä meinasi mennä vanhuuden suunnitelmat uusiksi jo toisen kerran. Iski nimittäin trombi vai mikä helekatin embolia se taas onkaan. Kolme viikkoa meni tuskaisesti ja vähähappisesti; huomenna saan tiedot miten tästä eteenpäin. Tulipas taas muistutus että jokainen päivä pitäisi elää kuin se olisi viimeinen.

Olo on ollut pelokas, masentunut, vihainen. Onneksi en sen kummemmin suunnitellut joulua, vaikka joulumieli edelleenkin onneksi näyttää olevan olemassa. Taistelupari lähtee jouluksi Madeiralle ja me olemme esikoisen kanssa tehneet keskinäisen sopimuksen jotta vähän, mutta hyvää ruokaa. Kirjoja, leffoja, kynttilöitä ja hiiidaaasta elelyä.

Huomenna saan jotain lisätietoa mitä tästä eteenpäin. Lääkitykset, muut hoidot jne. Onneksi ei niin pahaa oloa etteikö siihen Noro auta ;D;D Niin jotta www.priima.net lankamyymälässä on 20% ale!

*
Alennuskoodi verkkokauppaan!

Nyt Priiman verkkokaupassa -20% kaikista ostoksista 10.12.2011 asti vain uutiskirjeen tilanneille! Näppäile alennuskoodi SYKSY2011 ostoskorissa alennuskoodi-kenttään saadaksesi alennuksen.
*
Ei varmaan ole vielä lupa kutoa, mutta sehän ei ole aikaisemminkaan estänyt ostamasta lankaa ;))))

Veekutonen anoo pääsyä parvekkeelle...

Kaikki on niin ihanasti (?) rempallaan

Bemulandia elää taas. Siis minulla on erittäin puhdas mieli kun vaihdan sitä niin usein... ;D Makuuhuoneesta tulee sittenkin työhuone ja olohuoneessa kirjahyllyt siirtyvät paikasta toiseen. Kyllä tämä vielä joskus valmistuu eli onko vielä pitkä matka jonnekin...
Onneksi on tuo musta karvaotus apuna :o

Kesken siivouksen tämä apulainen päätti alkaa leikkiä merimiestä. Hii-o-hoi; laiva lähtee!

Haa, maata näkyvissä

joten nyt rantaudutaan tutkimaan tätä salaperäistä saarta!

Sillä välin kun minä ihan oikeasti teen hommia kirjahyllyjen parissa, isomman

ja pienemmän

niin tämä ketku maailmanmatkaaja vetäisee itsensä torkuille; pää tyynyyn ja peitto melkein korville

On ollut niin raskas päivä kun on joutunut katselemaan mamman siivoamista.

Välillä täytyisi leikkiä hippaa herran kanssa. Minneköhän on kissa kadonnut?

Ei ainakaan verhon taakse, eihän.. ;))

Ollaan marraskuun puolivälissä ja meillä eletään joulumielellä

ollaan haettu esiin joululehdet; uudet ja vanhat

joista tutkitaan kukka-asetelmia. Voi kun ovat ihania!

joulupallojakin voisi kutoa

aina iltaisin kun on pimeää ja aika tulee pitkäksi.

Huomenna taas karvaotuksen kanssa jatketaan siivousta ja joulun valmistelua.

Mutta nyt toivottaa Teemu ystävilleen Hyvää Yötä!

Kyllä on noloa...

nimittäin kun oma blogi ei päästä sisälle vaan laittaa eteen kaikenmaailman turvavarustukset. No syy on siinä, että meikäläisellähän on ihan uusi läppäri..
Kävi nimittäin niin että vanha kone (pöytäkone) sanoi sopimuksensa irti sunnuntaiaamuna ja vuolaan kyynelryöpyn jälkeen (siis minä kyynelehdin) esikoinen ilmoitti että ilmeisesti saan sitten tämän vuoden joululahjani etukäteen ja eilen kuopus käveli sisään läppäri mukanaan :)
Tämän päivän täältä on kuulunut lähinnä julkaisukelvottomia sanoja, kun tämä on niin outo ja kirotushährioitä tulee koko ajan. Mutta minut toivotettiin tervetulleeksi 2000 -luvulle, vaikka mielelläni olisin ollut viellä jossain kiellä kalkkisvuosituhannellani.

Joka tapauksessa eilen täällä oli "uudet" siivoojat ja homma sujui ihan eri tahtiin kuin viikko takaisin. Teemu parka oli vielä myöhään illalla silmät ymmyrkäisinä yrittäen miettiä mikä hurrikaani tänne iski :)))

Teemulta kiitokset terveisistä ja lähettää takaisin terveisiä. Kai se kohta palautuu entiselleen eikä yritä enää hyökätä kaiken vähänkin epäilyttävän kimppuun.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja marraskuuta kaikille. Kohta täältä alkaa tulla myös kuvia kunhan mä tajuan miten tämä machiina oikein toimii ;D

Kodikkuutta

"Minä se vain tiskaan astioita ja luutalla lakaisen lattioita..." No, todellisuudessa täällä jyräsi Yö, mutta siivonnut minä olen ja puhdasta tulee. Esikoinen toivotti että jätä nyt jotain tuleville siivoajillekin, mutta minäpä en luota näihin enää, joten totesin että oma apu, paras apu.
Illalla katselin, että onkos me Teemun kanssa saatu vieraita

ja kun tarkensin katsettani niin olivathan ne siellä, mun varikset ;D;D


Maanantai-iltana kun oikein ahdisti siivoojien siivottomuuden jälkeen, halusin eteeni jotain punaista. Puikoille pääsi Noro ja edelleen sama Doublish Shawlette

Minulla oli yksi kokonainen sukkalankakerä, yksi puolikas ja riistettyä toinen puoli. Pätkein niitä sitten ja tänään pääsin ns. puoleen väliin



Huivin olisi voinut lopettaa tähänkin kohtaan, mutta minä tuumasin jotta loppuun asti mennään kun on kerran aloitettu.

Ilmeisesti punainen väri tehosi, koska aamulla totesin Teemulle, jotta nyt ei auta haukotella

mamma alkaa hommiin.
Ulkona satoi hiljakseen vettä, stereoista kuului Yön säveliä. Minä pesin keittiökaappeja ja Teemu makasi sohvalla aivan ilmeisesti työnjohtajan tehtävät omineena. Iltapäivällä oli pakko sytyttää kynttilöitä; oli ihanan kotoinen olo.

Huonokin asia voi siis tuoda esiin hyviä asioita :)) Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa... Eli me jatkamme Teemun kanssa huomenna eteenpäin, jälleen kerran :)

Kaikenlaisia siivoojia :((((

Sain lääkärifirman kustannuksella tilata luokseni kaksi siivoojaa 8 tunniksi, jotta saadaan täältä kaikki homepöly pois. No, minähän odotin moista tapahtumaa kuin kuuta nousevaa.

Eilen tänne ilmaantui 2 itseään aivan ilmeisesti siivoojaksi kutsuvaa henkilöä. Minulla oli lista mitä toivoin päivän aikana tehtävän. Listaa ei edes katsottu ja oli sen verran töykeitä ihmisiä, että menin sohvalle kutomaan ja ajattelin että olen sitten pois tieltä.

Vajaan kolmen tunnin kuluttua nämä henkilöt ilmoittivat, että homma on tehty ja poistuivat! Jos lasten isoäitiä ei olisi, olisin jättänyt asian silleen ja masentunut ja kärsinyt hiljaa itsekseni mokomasta siivousfirman huijausyrityksestä(kö)?
Hänen kehotuksestaan kävin kaikki huoneet läpi ja tein listan tekemättömistä töistä ja sen jälkeen soitin ko. siivousfirmaan. Sen jälkeen kun olimme käyneet läpi sen tosiasian että nämä kaksi henkilöä olivat todellakin poistuneet työpaikalta, eivätkä olleet lähteneet esim. syömään, saimme tehtyä sopimuksen että ensi maanantaina tänne tulevat 2 muuta henkilöä ja tekevät tuon kokopäivän kestävän siivouksen.

Eläköön kamerakulttuuri. Tässä kuvia siivoojien lähdettyä, eli siis sen JÄLKEEN kun täällä oli "siivottu".





Voi että mä olen ollut vihainen. Tätä firmaa käyttävät hyvin paljon vanhukset. Minulla on vielä voimaa valittaa ja kiukustua, mutta jos heidän luonaan siivous sujuu samalla tyylillä, niin kuka valittaa heidän puolestaan?

Tämän päivän mä olen sitten siivonnut ja siivoan niin paljon kuin jaksan maanantaihin asti. Onko tässä maailmassa enää ainoatakaan asiaa mihin voi luottaa.

Monenlaista säätä syyspäivänä

Aamu aukeni surkeaan säähän

ja koska kuppi mustaa myrkkyäkään ei saanut aikaan innostusta kotitöihin, päätin ottaa käteeni huivin tekeleen. Täydellisen värisen langan metsästys oli onnistunut

joten torstai-iltana puikolle pääsi Doublish Swawlette

Koska raviharrastus loppui ennenkuin alkoikaan, syynä etten erota näemmä kamelia hevosesta, päätin pysyä ainakin toistaiseksi vanhassa ja hyväksi koetussa neuloosissa. Pari päivää täältä onkin kuulunut knit-knit-slip-slip-knit-purrrrl, ja tänään puolelta päivin kohtalainen huivin alku olikin jo koossa


Tosin oli jo hilkulla ettei huivintekele saanut purkoosituomiota; tyypillisenä perfiktionistina erikokoiset silmukat häiritsevät. Lopputulos ohuella mohairlangalla ja 3½ puikoilla ei todellakaan ole tasaista :(
Iltapäivällä sää alkoi taas hemmotella meitä antaen auringon näyttäytyä

ja Teemukin pääsi taas kyttäyskeikalleen


Ja mitkäkö ovat tämän lauantai-illan suunnitelmat... hmmm. Pakastimessa on jäätelöä, huivin teko jatkuu toivomuksella etten päätä purkaa sitä. Toivottavasti Avara Luonto näyttää jotain katselemisen arvoista eikä pelkkää raatelua. ja perjantaina postissa tulleelle Jaipur Silk Finolle ohjetta etsien

Aivan selvästi mulla on punainen kausi jostain syystä menossa. Liian paljon joulumainoksia jo nyt...?

Leppoisaa viikonloppua!

No nyt mä sen hokasin :)

Kun ei kiinnosta bingo eikä löydy pokerisakkia niin sittenhän on pakko valita ravit! Siinä vaiheessa kun huomasin katselevani televisiosta Vermon raveja, totesin että se on siinä; eläkeläisen harrastus.
Nyt pitää sitten vain valita suosikkihevonen. Mitäs siinä täytyykään ottaa huomioon, hmm
No, tietty että hevosvoimia löytyy.

kaviot on kunnossa

ettei se tunge turpaansa nyt ihan joka paikkaan


Radalla sen pitää osata estää toisten ohitusyritykset

ja osata ottaa voitto tyylikäästi

unohtamatta nestetankkausta


Kun taas radan ulkopuolella sen pitää osata ottaa pienemmät huomioon

hei, laukkaan ratsu reima...

ja tietysti sen täytyy osata tulla toimeen kissojen kanssa


No, edellä mainitut asiat eivät niin kovin tärkeitä ole meikäläiselle, joka aina on valinnut kannustettavan hevosensa nimen perusteella. Jossain vaiheessa lemppari oli Vappu-Heppu, sitten oli Brat Wurst. Nyt olisi kaksi vaihtoehto: Voinappi tai Yllin-Kyllin... Jos mä saisin oman hevosen mä varmaan laittaisin sen nimeksi Al Pakka...

Syysneuloosi

Nyt se iski päälle ja lujaa; nimittäin syysneuloosi! Tähän mennessä puikoille on luotu 4 eri työtä ja vielä tarvitsisi aloittaa tuplalapaset ja sukat ja kauluri.
Ensinnäkin; menossa on punainen kaulahuivi, joka todennäköisesti ei ufoudu ja johon ei iske purkoosi

Lanka on Malabrigo Silky Merino (meniköhän oikein). Aivan ihana neulottava ja pehmeä pidettävä, ja jota ei enää löydy mistään. Tästä langasta oli tosi upea sininen väri, ja nyt harmittaa etten hamstrannut sitä silloin kun lankaa vielä oli saatavilla.
Pikkuisen harmittaa kun olen jotenkin mokannut tuon vyyhdin vaihtumiskohdan ja omiin silmiin se näkyy kuin neonvalot pimeässä

ja en millään jaksaisi riistää tuohon asti ja yrittää uudestaan... :(
Toinen joka pääsi puikoille heti on uusi Zauberball väri "Jeans in the Mood ja huivin mallina on Doublish, jonka ohje löytyi Ravelrystä. On niin simppeli malli että jos kolmas kerta toden sanoisi ja silmukkamäärä pysyisi hallinnassa...

Tänä viikonloppuna loin vielä puikoilla mohairlangasta tuon saman Doublish-huivin alun ja viitan Rose Mohairista jonka ohje oli Modassa.
Ja ettäs taas menin Titityyn sivuille ja sinne oli tullut Noron Silk Garden Liteä ja tuli pakko-ostos ja pakko tehdä Brooklyn. Tietokone aivan ilmeisesti yrittää hillitä tätä lankahimoa, koska useimmiten kirjoitan Tityy kun yritän ko. sivuille.

Ilmat ovat viime päivinä olleet tosi ihanan syksyiset. Miten upeaa onkaan herätä aamulla kun maailma näyttää tältä:

Minähän olen syksyihminen, vaikka olenkin syntynyt keväällä.

Myös Teemu nauttii syksy aamuista

ulkona on aina jotain seurattavaa. Joinain aamuina varikset ottavat mittaa kissasta. Kissa narskuttaa hampaitaan ja varikset paukuttavat päätään parvekelasiin. Pitävät ihan omaa hauskaa ;)

Tuleva viikko on ns. kiireinen. Aion käydä lankani läpi ja tuulettaa ne. Lankavarastoni onkin kutistunut n. 100 kilosta vaivaiseen 30-40 kiloon. Ei siis ihme että olen kiemurassa kun menen Titityyn sivuille ja näen siellä uusia lankoja...
Joista esittelyä seuraavassa kirjoitelmassa kuin myös näiden toivottavasti valmistuvien käsitöiden kuvia :)

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa toivottaa myös

tämä musta karvakasa, joka väittää asuvansa täällä!

Mitäs me eläkeläiset

Onpa siitä kauan kun olen viimeksi kirjoittanut tänne; mihin tämä kaikki aika on mennyt?? Paljon on virrannut vettä Kokemäenjoessa sitten viime päivityksen.
Ensinnäkin me olemme nyt sitten Teemun kanssa eläkeläisiä :) 1.9.2011 alkaen olen ollut täysimääräisellä työkyvyttömyyseläkkeellä, joten on sitten pitänyt kiirettä. Bingoon en ole ehtinyt, mutta innolla olen etsinyt josko jossain olisi joku takahuone jossa eläkeläiset pelaavat pokeria

Johonkinhan ne rahat täytyy tuhlata ;D

Teemulta kyselin jotta miten se aikoo tulevat eläkepäivänsä viettää

Kissa käänsi kylkeään ja totesi "mjouh"

Teemun elämään ei siis ole tulossa minkäänlaisia muutoksia.

Syyskuun 24. päivä Teemu täytti 6 v, ja totesimme että vielä on sen verran kissa friskissä kunnossa jotta kyllä siellä vielä V6 moottori kehrää, joten tämän vuoden kissan kutsumanimi onkin VeeKutonen


Ja minä...viihdyn (edelleenkin) täällä ;) Joka päivä kiinnyn tähän paikkaan enemmän. Kesän kuumuudet olivat hankalia, joinain päivinä olin kovinkin huonovointinen, mutta nyt kun viileydet (ja valitettavasti sateet) tulivat niin on taas helpompi olla. Vihdoin alkoivat taas käsityötkin kiinnostaa ja Titityystä saapuikin eilen ihana lankapaketti

jota Teemu uskollisesti vartioi...

Täytyy sanoa, että olipa mukava palata tänne taas! Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille :)