Long time, no see

Tämä vuosi alkoi epätavallisen nihkeästi. Viimeisen sairaalareissun jälkeen en ole ollut kunnossa ollenkaan. Lääkkeitä on otettu pois ja lisätty, sen jälkeen huomattu että ei ollutkaan hyvä idea jättää lääkettä pois et cetera. Eli kroppa on koko ajan ollut kovilla kun kemikaalit elimistössä vaihtuu ja lisääntyy, tai vähenee :(

Nyt on jonkinlainen kauhun tasapaino; huomisesta ei tiedä.

Joulu meni ihan rauhallisesti. Kuopus+miniä viettivät joulun Madeiran lämmössä, me olimme esikoisen kanssa kotosalla; luimme, söimme (karkkia, karkkia ja karkkia) ja tuijotimme elokuvia. Joulun kunniaksi Teemu vieritti joulukuusen koristepalloa pitkin poikin, joka tapauksessa niin että vilsketta ja vilinää oli ihan tarpeeksi ;D
Ja tällainen oli Porissa joulupäivän sää...

Mutta eikös vihreä(kin) ole joulun väri *virn*
Löytyi sentään parkkipaikalta pieni hippunen lunta

Kuva on sen verran huonolaatuinen että kamera on varmaan tärähtänyt pelkästä järkytyksestä kun jouluna näkyi lunta jossain!

Alkuvuosi on siis mennyt hitaanlaisesti, joskin tiettyjä projekteja on silti käynnistetty.
Eli aluksi oli korillinen tätä

josta alkoi muodostua jotain tällaista

eli kohta on valmiina kaksi Noro Striped Scarfia, toinen punasävyinen ja toinen...no, sen näette sitten kun siitä tulee kuva :))

Makuuhuoneeseen tuli viikonloppuna uusi sänky ja kuten ainakin Tarina arvaa; kaikki on taas mööbleriseerattava uudelleen, kun nyt makuuhuoneeseen mahtuu olohuoneessa oleva työpöytäkin, ja sitten taas olohuoneessa menee tuoleja sinne, tänne ja takaisin, eli ei hassun kämpästä työ tekemällä lopu. Kirjahyllyjä en jälkikasvun iloksi jaksa enää siirrellä mihinkään.

Toinen, varsin iloinen projekti on ollut vanhojen suomalaisten sananlaskujen kerääminen nettisivuilta ja kerääminen yksille sivuille. Lasten isoäidin kanssa joskus keskusteltiin että mistä löytää noita sananlaskuja, ja nyt aion tehdä hänelle ihan "omatekemän" lahjan; kirjasen johon on koottu näitä sananparsia. Hauskaa puuhaa itse asiassa.

Ja tässä samalla voinkin sitten esitellä toisen lemmikkirakkaani: lasten isoäidin ihanan Maltankoiran nimeltä Hilla;

Tästäkin ihanuudesta tulette varmasti kuulemaan vielä lisää :D

Teemu viettää aikaa kuten eläkeläisen kuuluukin; syö ja nukkuu. Ja mitä vanhemmaksi se tulee, sitä omituisemmaksi se muuttuu. Tämän hetken omituisuus on että se puhuu unissaan... Siis, ihan totta. Se on sikeässä unessa ja jostain mustan kerän keskeltä kuuluu mjur-mjau-mjät-mjät-mjät-prrrrrrrhhh-blöh. Ekalla kerralla mä luulin että sillä on joku hätä ja menin tönäisemään sitä - seurauksella jotta kissa pomppasi parikymmentä senttiä ja minä myös. Sen jälkeen olen antanut sen rauhassa jutella omiaan.

Vaikka onkin sunnuntai ja pyhäpäivän työllä ei ole siunausta, niin aion nyt jatkaa näitä hommia. Jotain pientä ainakin tarvitsee saada tehtyä; välillä kutomista, välillä sisustamista ;)

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille muillekin!
Ps. täällä -10.0 pakkasta, mutta aurinko paistaa todella ihanasti!

Sisu-sisustuksia

Mä olen niin ahdistunut tuosta Japanin tilanteesta, että oli pakko alkaa tehdä ja puhua jotain aivan turhamaista. Eli siis kohdistamme mietteemme sisustukseen.

Tällä viikolla mä olen ollut todella tyytyväinen. Mulla on aina ollut ongelmia verhojen kanssa. 1) mulla ei ole ompelukonetta 2) jos mulla olisi niin suoran ompeleen neulominen olisi mahdottomuus. Jos pitäisi neuloa sinne-tänne-tuonne ja takaisin, niin se onnistuisi vallan mainiosti. Lopputulos taas olisi takuulla kauhistuttava. Ja nyt mä olen ratkaissut tämän ongelman. Mä löysin huuto.netistä nimimerkin "mairikki", jolla on myytävänä valmiita verhoja, mutta hän tekee myös tilauksesta verhot omien ikkunoiden mitoilla ja omilla mieltymyksillä.

Ekat verhot tulivat

ja menivät parempaan paikkaan samantien niin etten ehtinyt kunnon kuvaa ottaa.
Nyt on postissa odottamassa mun valkoiset unikkoverhoni :)))

Pesuhuoneessa saatiin pesukoneen paikkaa siirrettyä ja mä sain tuon matalan kaapin parempaan paikkaan. Täällä on tällä hetkellä vedonlyönti käynnissä jotta missä vaiheessa tuo silkkikukkanen alkaa pudottaa lehtiään...


Aikanaan kun mä muutin tänne, mä toteutin yhden pitkäaikaisen unelman ja ostin Jugend kirjoituspöydän. Katselin tyytyväisenä että kokonaiset neljä laatikkoa, hienoa

Mutta kun mä aukaisin alalaatikon niin tuumasin jotta muahan on petetty

kaks laatikkoo yhden hinnalla, vai miten tää menee.
Sitten tuli mieleen nämä vanhat elokuvat joissa talon isäntä aukaisee työpöydän laatikon ja vetäisee sieltä miestä vahvempaa, jotta jos otettais pienet neuvoa antavat.
Joten niinhän minäkin sitten tuumasin jotta kalustetaan pöytä entisellä tavalla ja lisäsin omat neuvoni laatikkoon

Jotta näin se vaan homma pikkuhiljaa etenee.

Näin sitä tuumaa Teemukin joka lähettää kevätterveiset

että nauttikaahan aurinkoisista päivistä ja linnun laulusta!

Teemu ja Teemulandian vihollinen nro 1

Ei saisi nauraa kissan kustannuksella, mutta ei täällä välillä muutakaan voi. Sain esikoiselta kauan haluamani Puppyn joululahjaksi

Nyt kun se ilmestyi punaisena, niin poikaparan ei auttanut muu kuin kävellä lasten osastolle ostamaan äiteelleen sellainen.

Jouluaattona sitten hän laski sen tuohon lattialle. Teemu tuli jostakin nurkan takaa ja suoraan silmäkkäin punaisen vihulaisen kanssa

Kissa vetäisi nelivedosta jarrut päälle ja jäi tuijottamaan moista härpäkettä. Asento oli kummallakin sama; tassut harallaan ja hännät pystyssä. Teemun häntä oli ehkä vain pikkuisen pörröisempi ;D

Tähän asti puppy on ollut kaapin päällä ja mä ajattelin jo että mun on pakko antaa se pois, kunnes viime viikolla laitoin sen nätisti huoneen sivulle ja annoin olla siellä sitä sen kummemmin huomioimatta. Teemu ei ole mokomaa huomaavinaankaan, mutta yleisilme on suurimman osan aikaa tällainen

Katti mokoma kulkee visusti toiselta puolelta huonetta ja mulla on sellainen tunne että mä saan kohta syytteen eläinrääkkäyksestä...

Vaan tuli meille jouluna toinenkin kissan kuvake vanhan kunnon Rosina -kissojen sekaan

Enpä tiedä tämän kisuliinin nimeä, mutta sen voin sanoa että hyvin näyttää ruokitulta :))

Mutta eihän meillä Rosinoitakaan unohdeta, joita tuli yhden tuikkulyhdyn verran

ja kokoelma lisääntyi yhdellä pienellä vaaleanpunaisella Luca -kissalla.

Muistaakseni mulla on nyt näitä minikissoja kolme. Muisti on näemmä sama minulla kuin koneellakin; pätkii välillä oikein kunnolla.

Tänään olemme Teemun kanssa keskittyneet ikkunaverhoihin. Ei Teemun pahvilaatikon verhoihin vaan ihan oikein minun verhoihini. Mä tiedän että Marimekon unikot alkaa olla jo tosi vanha ja kyllästyttävä juttu, mutta silti mä vaan nyt ensin hommasin keittiöön unikkokapan ja tänään tilasin olohuoneeseen valkoisesta unikosta verhorykelmän. Kappa ja paneliverhot. Kuvia tulee jahka verhot saapuvat. Minähän joka tapauksessa olen se joka niitä katselen, niin väliäkös jos muut ei pidäkään ;D

Vielä kun tulisi joku joka ripustaisi verhot ikkunaan ja taulut seinille ja ja ja...Mitä enemmän tekee sitä enemmän huomaa mitä on tekemättä. Eli ei työ tekemällä lopu, äläkä tee tänään mitään minkä voit huomenna teettää jollain toisella.

Luannikast sunnuntai-iltaa! Minä menen katsomaan josko ihme olisi tapahtunut ja televisiosta tulisi jotain katsomisen arvoista.

Teemun Halloween kepponen

En tiedä voiko tätä oikein kepposeksikaan sanoa, mutta jos kissa tuumasi että karkki tai kepponen; niin karkkia se ei tästä ainakaan saanut.
Menin parvekkeen ovelle kurkistamaan että mitä Teemu Viis Vee touhuilee niin kissa istui oven takana lintu suussa. Teemun olemattoman saalistusvaiston tuntien tuo olisi jo muutenkin ollut ihan ihme juttu, mutta kun tuo parveke on lasitettu ja lasit eivät ole koskaan auki.
Vaikka olisin kuinka aukonut ja sulkenut silmiäni niin siellä se istui, musta otus talitintti suussa. Jos pihassa olisi ollut piilokamera, niin mun ilmeestäni olisi saanut vallan messeän kuvan.

Pikkuisen jo aloin epäilemään että jälkikasvu tekee mulle kepposta ja on piilottanut jonkun pehmolelun parvekkeelle kissan löydettäväksi, mutta kun tuo otus tajusi että nyt sillä on jotain syötävää, niin pakko oli uskoa lintu oikeaksi.

Varmuuden vuoksi vielä soitin kummallekin, ja pojat taisivat saada eilisaamun parhaan naurun. Jostain raosta se lintu on parvekkeelle eksynyt ja lentänyt päin ikkunaa katkaisten kaulansa; koska mitään elävää tuo katti ei kiinni saa.

Tänä aamuna kiipeilytasolla istui kissa odottaen suu auki ja nyt on pettymys kova kun yhtään lintua ei lentänytkään suuhun. Life is Hard.

Neulomossa jo hehkutin D-vitamiinia ja hehkutan edelleenkin. Elokuun lopussa aloin napsia tabuja lääkärin määräyksestä, ja vointi on ihan tosissaan parantunut. Krooniskasta johtuva oksentely on melkein kokonaan poissa; mä olen virkeä ja nukun yöni hyvin. Joten nyt sitä on sitten tullut tehtyä vaikka mitä!

Ensimmäisesta tuubista tuli kyllä varsinainen tuuba; se ei istunut yhtään kaulalle

eli purkoosi iski ja nyt on uusi versio puikoilla, parikymmentä silmukkaa lisättynä ja ½ numeroa isommat puikot. Nyt sen pitäisi saada laitettua kahdeksikkona kaulalle.
Mallineule on samaa: kierolla ihmisellä on kierot silmukat XD

Lankana muutaman vuoden varastossa marinoitunut Noro Silk Garden Lite

Noron Yuzenista (nro 9) laitoin aamulla puikoilla tämän Dropsin mallin:

Pikkuisen on ehkä tuo Noro kovaa, mutta menköön, ei tuon niin pehmeä tartte ollakaan.

Seiskaveikka odottaa aloittamistaan jotta pääsisi muodostumaan tällaiseksi

Ja puikoilla on Rowan Felted Tweedin lilan värinen lanka joka taas yrittää saada tällaisen muodon:


Eli täällä mennään periaatteella; Kun on monta työtä puikoilla, voi olla että edes yksi niistä valmistuu ;D

Samalla periaatteella taidetaan mennä sisustuksen kanssa:

Pikkuinen kirjahylly on tyhjennetty

samoin kuin tv-taso ja kai noihin jotain pitäisi alkaa taas tuupata.

Keisarinna löysi paikkansa eteisen lipaston päältä

ja nyt alkaa mansetin ja kynttelin etsintä ;))
Juu, mun hommani on tätä nippelin ja nappelin metsästystä, joka on hiiiiidasta mutta josta mä nautin.

Ensilumi satoi jo maahan. Jep jep, kyllä täällä Länsirannikolla tätä saa kutsua lumeksi

Mikä ei ole vettä, se on lunta täällä.

Eipä tänne muuta ihmeellistä kuulu. Jälkikasvusta nuorempi oli 1½ viikkoa Saksassa työmatkalla. Vanhempi tekee samaa kuin minä; sisustaa omaa asuntoaan. Lasten isoäidin luona käyn aina kun tilaisuus tulee; ihania päiviä käsitöiden ja hyvän ruoan ja mukavien juttutuokioiden kera. Kaikki on vaihteeksi todella hyvin!

Happy Halloween to Everybody!

Kun neliöt ei riitä...

rakennetaan tietysti lisäsiipi XD

No ihan noin pitkälle mä sentään en ole mennyt, mutta nämä 60 vaivaista neliötä on kyllä viime kuukauden aikana saanut kyytiä. Jos sanon että mikään ei ole ennallaan, niin tiedätte että kaikki on nyt joko oikeassa tai sitten ihan väärässä paikassa...

Vielä viimeinen iso rutistus on edessä makuuhuoneen kohdalla. Mä tajusin että mä tarvitsen työhuoneen. Älkää kysykö miksi, ei mullakaan ole mitään hajua miksi mä sellaisen tarvitsen, mutta yhtenä päivänä vain totesin että näin on. Johtui varmaan siitä kun puolen tuntia hain yhtä paperia ja toisen puolen tuntia jotain muuta ja totesin että jos mä en saa työhuonetta niin mä en KOSKAAN löydä täältä mitään.

Muistatte varmaan (ainakin jotkut) makuuhuoneen systeemin; eli ihan normi makkari.

No nyt sieltä lähtee sänky veks, ja tilalle tulee sellainen yhden naisen ja yhden kissan vuodesohvasänky, vai mikä sen sohvan näköisen härpäkkeen nimi sitten onkaan.

Eli kun kaikki nuo lähtee tuolta niin mä voin kantaa sisään vaikka mitä. Arvatkaapas ketkä on innoissaan kun joutuvat kantohommiin... Just niin; jälkikasvu hakee epätoivoissaan piiloutumispaikkoja ;D

No, jottei tulisi vääriä käsityksiä niin on myönnettävä että ovat hyvin olleet apuna, ilman poikia mä en saisi täällä mitään aikaan.

Syy tähän hetkelliseen kirjoitustaukoon taas löytyy operaattorista. Laitoin Elisan liittymän pois ja hankin Saunalahden; ihan silkan rahan tähden. Saunalahti maksaa 9,90€/kk eli pitkän pennin vähemmän kuin Elisa. Pikkuisen taas oli ongelmia ennenkuin netti toimi, useampikin päivä meni arvuutellessa jotta pätkiikö vai eikö pätki, siinäpä nettiriippuvaisen pulma.
Loppujen lopuksi kun mä olin aikani taistellut härpäkkeiden kanssa ja saanut kaiken vain enemmän sekaisin

esikoinen tuli ja tapansa mukaan korjasi mun viritelmäni, joten ainoa joka nyt enää pätkii on meikäläisen muisti. Mutta joka aikakaudella meillä tuntuu olevan omat riesansa

mitähän seuraavaksi..?

Teemu elää ja voi hyvin. Ja pitää huolen mun kunnostani. Nyt on jo sen verran viileää että parvekkeen ovea ei voi pitää auki, joten varmaan arvaatte mitä tuo musta otus tekee. Tahtoo parvekkeelle, tahtoo pois parvekkeelta, tahtoo taas parvekkeelle...

Ja jos mä en tarpeeksi vikkelästi saa persaustani ylös tuosta sohvasta ja parvekkeen ovea auki, niin parvekeoven ikkunalasit helisee kun se iskee tassulla lasiin. Some things never change.

Tässäpä tätä juttua jo tulikin, seuraavaksi paneudun asiaan kutominen, joulu ja uudet ihanat langat.
Mukavaa torstaipäivää toivottaa hän joka sai Neulomosta tunnustuksen Vuoden 2010 Tukija. Olen ihmeissäni mutta myös erityisen otettu moisesta. On kaunis kiitos jos on voinut olla avuksi.

Pupu, ei kun siis Bemu vauhdissa

Olis aika pullee pupu tämä XD (*reps*). Tai sanotaanko jotta lihaisa ;D

Kaksi päivää olen nyt painanut putkeen kantaen kaikkea mahdollista. Kirjahylly alkaa näyttää tyhjältä, lähtee toiselle puolelle huonetta viikonloppuna.

Hyllyn paikalle taas tulee vanha ompelukonepöytä, joka on tähän mennessä käynyt läpi varmaan kaikki mahdolliset paikat täällä.

CD:t lojuu vaihteeksi taas lattialla koska vanhat CD -tornit matkasivat Manseen ja uusi odottaa vaatehuoneessa jotta esikoinen ruuvaa sen seinään kiinni.

Design by Ikea...

Vitriinikaappi on saanut ensimmäiset tavarat sisäänsä. Tuunattua Ikeaa...vaihdoin puuhyllyt lasihyllyihin ja laitoin ne samalla eri korkeuksille; kuten keittiössäkin.

Vanha sohvapöytä lähtee huitsin nevadaan, enkä todennäköisesti hanki olohuoneeseen pöytää ollenkaan. Rahin ennemminkin.

Olimme esikoisen kanssa kiertelemässä huonekaluliikkeissä, esikoinen etsi jotain itselleen ja mä etsin ruokapöytää. Tsiish, mitä suurperheitä nykyään oikein on kun "kaikki" ruokapöydät olivat 6 hengen pöytiä. Jos joku pienempi löytyikin niin se oli just niin karmea että sen ääressä menee ruokahalu :(


Makuuhuone on vielä iso kysymysmerkki. Todennnäköisesti siitä tulee yhdistetty työhuone/nukkumispaikka. Mä en tykkää lojua sängyssä vaan mulle sänky on nimenomaan se paikka johon mä menen nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Ja juu, kyllä kohta alkavat langatkin hakea paikkaansa ;D Muutama kerä tuli lisääkin. Ensiksi mun uusi mielilankani; Schachenmayr Cotton Bamboo:

Lankaa on myynnissä ainakin Fiinaneuleessa ja Titityyssä.

Ja löytö huuto.netistä Ilseriitalta


Langat ovat savikulhossa jonka ystäväni teki minulle kyllästyttyään ainaiseen purkoosiini :) Ihana kulho, näissä itsetehdyissä on aina niin upea fiilis, ihan erilainen arvo kuin kaupasta ostetuissa.


Esikoinen on huomenna tulossa viikonlopuksi ja suurimmaksi osaksi viettää aikansa Kirjurissa. Mä menen lauantaina lasten isoäidin luo viettämään käsityöpäivää ja yritän kuikuilla ikkunoista näkyykö "tuttuja", niinkuin tuo Ville Valo <3. Juu, niin sitä viedään vanhaakin jos Valoville ilmaantuu näköpiiriin *virn*

Tänään heräsin ennen kuutta ja olen nyt saanut imuroitua ja tyhjennettyä kirjahyllyn. Tiskit pitäisi ottaa koneesta ja aloittaa pesuhuoneen siivous. Esikoiselle on ole vielä sanonut että pesuhuoneessakin tavarat ihan pikkuisen muuttavat paikkaa; poika olisi varmaan perunut tulonsa jos tietäisi sen homman...

Ja Bemun uutisten loppukevennys; teekannun uusi virka


Mukavia käsityöhetkiä, vaikka sitten kynttilän valossa!

Hellettä pitelee...

...ja helle taas piteli meikäläisen melkein hissukseen. Monen VIIKON jälkeen eilen olin eka kertaa liikkeellä. Eikä se maailma sen kummallisemmaksi ollut tänä aikana muuttunut. Olis ny jotain voinu tapahtua, ettei aina sitä samaa ;))

Eilen mietin että intiaaninimeni The Knitting Bull vaihtuu kohta nimeksi Purkaa Kaiken.
En enää edes muista montako kertaa purkoosi on iskenyt tähän Tennessee -jakkuun, mutta kohta se iskee sen viimeisen kerran enkä enää aloita uudestaan.



Jos neulon etureunaan ylimääräisen ainaoikein kerroksen, niin se näkyy. Jos taas en neulo, niin sitten etureuna "vetää". Argh.

Esikoinen muutti sitten viime viikolla omaan asuntoon. Mä en tiedä miten tässä näin kävi, mutta nyt mulla on kaikki huonekalut väärässä paikassa ja mä kannan kirjoja paikasta toiseen melkein samaan tahtiin kuin tähän asti olen kulkenut astioiden kanssa. Ja kaikki tämä vain siksi että poika vei mun CD -tornini.

Se on niinkuin Tarina sanoi; naisihmisen asunto ei ole koskaan valmis.

Nyt tyhjentämään tiskikone ja suunnittelemaan vitriinin sisustusta. Kuvia huomenna!

Have a Nice Day