sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Long time, no see

Tämä vuosi alkoi epätavallisen nihkeästi. Viimeisen sairaalareissun jälkeen en ole ollut kunnossa ollenkaan. Lääkkeitä on otettu pois ja lisätty, sen jälkeen huomattu että ei ollutkaan hyvä idea jättää lääkettä pois et cetera. Eli kroppa on koko ajan ollut kovilla kun kemikaalit elimistössä vaihtuu ja lisääntyy, tai vähenee :(

Nyt on jonkinlainen kauhun tasapaino; huomisesta ei tiedä.

Joulu meni ihan rauhallisesti. Kuopus+miniä viettivät joulun Madeiran lämmössä, me olimme esikoisen kanssa kotosalla; luimme, söimme (karkkia, karkkia ja karkkia) ja tuijotimme elokuvia. Joulun kunniaksi Teemu vieritti joulukuusen koristepalloa pitkin poikin, joka tapauksessa niin että vilsketta ja vilinää oli ihan tarpeeksi ;D
Ja tällainen oli Porissa joulupäivän sää...

Mutta eikös vihreä(kin) ole joulun väri *virn*
Löytyi sentään parkkipaikalta pieni hippunen lunta

Kuva on sen verran huonolaatuinen että kamera on varmaan tärähtänyt pelkästä järkytyksestä kun jouluna näkyi lunta jossain!

Alkuvuosi on siis mennyt hitaanlaisesti, joskin tiettyjä projekteja on silti käynnistetty.
Eli aluksi oli korillinen tätä

josta alkoi muodostua jotain tällaista

eli kohta on valmiina kaksi Noro Striped Scarfia, toinen punasävyinen ja toinen...no, sen näette sitten kun siitä tulee kuva :))

Makuuhuoneeseen tuli viikonloppuna uusi sänky ja kuten ainakin Tarina arvaa; kaikki on taas mööbleriseerattava uudelleen, kun nyt makuuhuoneeseen mahtuu olohuoneessa oleva työpöytäkin, ja sitten taas olohuoneessa menee tuoleja sinne, tänne ja takaisin, eli ei hassun kämpästä työ tekemällä lopu. Kirjahyllyjä en jälkikasvun iloksi jaksa enää siirrellä mihinkään.

Toinen, varsin iloinen projekti on ollut vanhojen suomalaisten sananlaskujen kerääminen nettisivuilta ja kerääminen yksille sivuille. Lasten isoäidin kanssa joskus keskusteltiin että mistä löytää noita sananlaskuja, ja nyt aion tehdä hänelle ihan "omatekemän" lahjan; kirjasen johon on koottu näitä sananparsia. Hauskaa puuhaa itse asiassa.

Ja tässä samalla voinkin sitten esitellä toisen lemmikkirakkaani: lasten isoäidin ihanan Maltankoiran nimeltä Hilla;

Tästäkin ihanuudesta tulette varmasti kuulemaan vielä lisää :D

Teemu viettää aikaa kuten eläkeläisen kuuluukin; syö ja nukkuu. Ja mitä vanhemmaksi se tulee, sitä omituisemmaksi se muuttuu. Tämän hetken omituisuus on että se puhuu unissaan... Siis, ihan totta. Se on sikeässä unessa ja jostain mustan kerän keskeltä kuuluu mjur-mjau-mjät-mjät-mjät-prrrrrrrhhh-blöh. Ekalla kerralla mä luulin että sillä on joku hätä ja menin tönäisemään sitä - seurauksella jotta kissa pomppasi parikymmentä senttiä ja minä myös. Sen jälkeen olen antanut sen rauhassa jutella omiaan.

Vaikka onkin sunnuntai ja pyhäpäivän työllä ei ole siunausta, niin aion nyt jatkaa näitä hommia. Jotain pientä ainakin tarvitsee saada tehtyä; välillä kutomista, välillä sisustamista ;)

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille muillekin!
Ps. täällä -10.0 pakkasta, mutta aurinko paistaa todella ihanasti!

10 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. No, toivottavasti löytyy lääkkeille oikea terapeuttinen taso...

    Hieno karvakasa, tuo Hilla.

    Tuloksekkaita sisustus- ja käsityöprojekteja ja kirpakoita pakkaspäiviä :). Mie EN mene ulos.

    Piti kirjottaa uusiksi, kun oli paljon kirotusvihreitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hilla on aivan ihana tapaus; menee melkein tasan Teemun kanssa ;D
      Mie en ainakaan mene ulos !! Jos joskus keväällä sitten seuraavaksi ;)))

      Poista
  3. Voi jummi bemu, toivottavasti olo on parempi! Ihana toi sun norokori, kuolat läsähti näppikselle (meinasin kirjottaa että kuolaimet, mutta ei nyt sentään...).

    Teillä sentään oli lunta jouluna. Täällä etelän lämmössä sato kaatamalla vettä koko aaton. Nyt on saatu lunta niin et päästiin hiihtämäänki, tosin sää pakastu vähän turhan paljon.

    Hyvää talvenjatkoa anyway, aurinkoa ja iloa sinne Jazzkylään!

    VastaaPoista
  4. No, jopas oli mukava kuulla sinustakin pitkästä aikaa! Terveisiä vaan täältä maapallon toiselta puolen ja +28 asteen Brasilian lämmöstä, jonne lensimme Espanjasta hieman yli viikko sitten ja palaamme taas takaisin Espanjaan ...ja toki sitten muuttolintujen kera lennämme myös Suomeenkin! Mukavia talvipäiviä sinne ja leppoisaa kevään odotusta!

    VastaaPoista
  5. Virpi, Titityyssä oli Noro -langan ale, mä laitan kuvan mitä mä ostin (kun sai niin halvalla... ;D ). Täällä nyt pakkasta -13, mut aurinko paistoi upeasti!
    Helena, saanks mä tulla teille kylään, sellainen puolen vuoden vierailu ;D

    VastaaPoista
  6. Kyllä niiden lääkkeiden kans tahtoo olla aina jonkun asteista säätämistä,itsekkin muutama vuosi sitten meinasi halvaus yllättää väärillä lääkkeillä mutta onneksi tajusin ajoissa missä ollaan menossa.
    Yksi joulun väreistä on vihreä mutta siitäkin huolimata mieluummin maa saisi jouluna olla valkoinen,me saatiin valkoinen joulu muutamaa päivää ennen aattoa.
    Minä en ole uskaltanut etes ajatella uusien lankojen ostoa kun pitäisi saada nuita varastoja pienemmäksi,junasukissakaan varastot ei hupene kovin joutuin.
    Meillä on pakkasherra paukutellut ihan tosissaan ja aurinkoisena -20 -30 asteen väliltä.
    Aurinkoisia päiviä sinne lounais suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä; mulla nousi verenpaineen yläpaine lukuun 137 joten ei paljoa kyllä huvita nämä lääkekokeilut. Ja ainainen päänsärky :(
      Junasukissa ei tosiaan varastot hupene, tai sitten niitä saa tehdä todella paljon ;D
      Onneksi täällä on aurinko paistanut päivisin, vaikka ei ainakaan vielä tuollaisiin lukemiin olla päästy; nyt -16.6 ja tuntuu ihan riittävän kylmältä...

      Poista
  7. XD harrastuslistaasi lisäys mööbleeraus, rymsteeraus.
    Ei muksut vielä hihkaise ens' sanoikseen soittaessasi; en jouda nyt siirtämään huonekaluja? ;o)
    Meidän vihreään jouluun kuului jää ja liukastelu.
    Toivottavasti olosi on parempi ja lääkkeet kohdallaan.
    Sukkelia puikkoja ja iloista mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu, ehdottomasti lisäys jotta rymsteeraus ;D
      Olo alkaa kyllä paranemaan pikkuhiljaa kun kroppa tottuu. Tosin huomaa näillä pakkasilmoilla että sisälläkin pakkaa hengästyttämään ja välillä vedetään kilpaa henkeä VeeKutosen kanssa.
      On niin kovat pakkaset jotta oli pakko laittaa seiskaveikkaa puikoille ja sukan kutomukseksi!

      Poista