sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Teemu ja Teemulandian vihollinen nro 1

Ei saisi nauraa kissan kustannuksella, mutta ei täällä välillä muutakaan voi. Sain esikoiselta kauan haluamani Puppyn joululahjaksi

Nyt kun se ilmestyi punaisena, niin poikaparan ei auttanut muu kuin kävellä lasten osastolle ostamaan äiteelleen sellainen.

Jouluaattona sitten hän laski sen tuohon lattialle. Teemu tuli jostakin nurkan takaa ja suoraan silmäkkäin punaisen vihulaisen kanssa

Kissa vetäisi nelivedosta jarrut päälle ja jäi tuijottamaan moista härpäkettä. Asento oli kummallakin sama; tassut harallaan ja hännät pystyssä. Teemun häntä oli ehkä vain pikkuisen pörröisempi ;D

Tähän asti puppy on ollut kaapin päällä ja mä ajattelin jo että mun on pakko antaa se pois, kunnes viime viikolla laitoin sen nätisti huoneen sivulle ja annoin olla siellä sitä sen kummemmin huomioimatta. Teemu ei ole mokomaa huomaavinaankaan, mutta yleisilme on suurimman osan aikaa tällainen

Katti mokoma kulkee visusti toiselta puolelta huonetta ja mulla on sellainen tunne että mä saan kohta syytteen eläinrääkkäyksestä...

Vaan tuli meille jouluna toinenkin kissan kuvake vanhan kunnon Rosina -kissojen sekaan

Enpä tiedä tämän kisuliinin nimeä, mutta sen voin sanoa että hyvin näyttää ruokitulta :))

Mutta eihän meillä Rosinoitakaan unohdeta, joita tuli yhden tuikkulyhdyn verran

ja kokoelma lisääntyi yhdellä pienellä vaaleanpunaisella Luca -kissalla.

Muistaakseni mulla on nyt näitä minikissoja kolme. Muisti on näemmä sama minulla kuin koneellakin; pätkii välillä oikein kunnolla.

Tänään olemme Teemun kanssa keskittyneet ikkunaverhoihin. Ei Teemun pahvilaatikon verhoihin vaan ihan oikein minun verhoihini. Mä tiedän että Marimekon unikot alkaa olla jo tosi vanha ja kyllästyttävä juttu, mutta silti mä vaan nyt ensin hommasin keittiöön unikkokapan ja tänään tilasin olohuoneeseen valkoisesta unikosta verhorykelmän. Kappa ja paneliverhot. Kuvia tulee jahka verhot saapuvat. Minähän joka tapauksessa olen se joka niitä katselen, niin väliäkös jos muut ei pidäkään ;D

Vielä kun tulisi joku joka ripustaisi verhot ikkunaan ja taulut seinille ja ja ja...Mitä enemmän tekee sitä enemmän huomaa mitä on tekemättä. Eli ei työ tekemällä lopu, äläkä tee tänään mitään minkä voit huomenna teettää jollain toisella.

Luannikast sunnuntai-iltaa! Minä menen katsomaan josko ihme olisi tapahtunut ja televisiosta tulisi jotain katsomisen arvoista.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Varkaat, kulkurit...

Miniän pyörä on viime yönä varastettu taisteluparin omasta pihasta. Ai että mua ottaa päähän.

Lukittua pyörää ei niin vain taluteta, eli se on ollut pakko kantaa pihasta pois.

eli ei siinä mikään karhu ole asialla ollut.

Että mua raivostuttaa tuollainen kun tullaan toisen pihaan ja viedään sitten vielä jotain mukana kuin mitäkin matkamuistoa.

Ja kun eivät poliisit ehdi joka paikkaa vartioimaan

Tattis varmaan laittaa pörröhännän mafiamiehet vartioon

ARGH!

Tänään huomasin, että yksi tavoite ruokaremontissa on saavutettu. Olen saanut vaihdettua maustetun jogurtin maustamattomaan! Ottaen huomioon että mä syön päivän aikana 2-3 jogurttia, niin tämä oli mulle saavutus.
Ja saapa oman mielensä makuista jogurttia kun laittaa joukkoon

puolukoita

kiwiä

tai mansikoita.

Hyvin usein mä sekoitan jo illalla jogurtin joukkoon soijajauhoa ja annan sen olla jääkaapissa aamuun ja syön aamupalaksi. Jopa Teemu viis vee suostuu syömään näitä mössöjä!

Joka Teemu viis vee tänään innostui sisustamaan pahvilaatikkoaan :D

Tämän jälkeen pahvilaatikkokotiin ilmestyi vielä mun mittanauhani tuomaan keväistä väriä... Varsinainen otus koko kissa ;D

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kevät tulee

Ai, että mistä mä moisen ajatuksen sain keskelle kovia pakkasia? No kun mämmikausi alkoi! Njam njam, eka ropposellinen on syöty ja monta ehtii vielä maiskutella ennen pääsiäistä, jolloin sitten taas syödään pashaa XD Ja yllätysmunia, niitä Kindereitä..

Pääsiäinen on oikeastaan ainoa juhlakausi josta mä pidän. Ehkä siksi että koristeet on niin keväisen värisiä, kaikki on iloista eikä ole mitään lahjanostostressiä.
Voi tuoda kotiin keltaisia kukkia


Josta kukista tulikin mieleeni edesmenneen äiteeni väite, että mulla oli niin vihreä peukalo, että mä sain silkkikukatkin kuolemaan. On sillä emolla ollut pilven reunalta katsellessaan hauskaa kun on seurannut mun kasvatusurakkaani.

Tiedättehän nämä ihanat bonzai puut.. Niin sitä minä ajattelin pienessä mielessäni että täähän on helppohoitoinen härpäke kun ei tartte edes kastelua, senkun vain suihkuttelee vettä aina joskus.
No se mun bonzaini muuttui kyllä banzaiksi

Ei riittänyt että se vihreä osa heitti henkensä, mutta kun kivetkin alkoivat nuukahdella... XD

Tarttee varmaan laittaa uudelleen harkintaan tämä kesäisen parvekkeen muuttaminen viherparatiisiksi eksoottisine hedelmineen

Voi olla helpompaa (ja halvempaa) käydä aamusella Porin kauppatorilla.


Ja eihän voi olla blogikirjoitusta ilman Teemua, eihän?

Teemun iltatoimet eli tassujen pesu ;)))

perjantai 4. helmikuuta 2011

Bemulandia taistelee - jälleen kerran

Kuten olette huomanneet niin meikäläisen teksti on viime aikoina ollut lähinnä muotoa töks-töks. Sanat eivät vain ole tulleet ja kirjoittaminen on ollut väkinäistä. Tänään on pakko kirjoittaa.

"Bemulandia taistelee" tuli yksinkertaisesti mieleeni nimestä "Niskavuori taistelee" Otsikko olisi voinut olla myös muotoa "Bemulandian paljastukset", "Minä ja Teemu liikennevaloissa" tai "Kun kaikki menee päin seinää".

Kuten suurin osa teistä tietääkin, muutimme tänne Teemun kanssa toissakesänä. Ja kävi niinkuin käy kun stressi loppuu ja onkin aikaa suruun. Minä masennuin. Takana oli monen rakkaan kuolema pienen ajan sisällä, lapsuuden kotini myynti, terveyden romahtaminen ja vihoviimeinen oli oman kodin menetys homeelle ja irtaimisto roskalavalle.
Oli varsin laamantainen olo.


Tästä kirjoituksesta ei ole tarkoituskaan tehdä mitään valitusvirttä, että voi voi kun kävi näin. Tämä on minun keinoni purkaa itseäni ja samalla kertoa mitä on elämä todellisuudessa kun käy p***a tuuri.
Fiksuna (;D) ihmisenä tajusin hakeutua hoitoon. Alkuun homma lähti ihan hyvin liikkeelle. Sain ajan psykiatrilta joka tuli käymään täällä ja kartoittamaan tilanteen. Epikriisissä lukee näin: "Sosiaalityöntekijän johdolla nyt siis kotiapujen käynnistäminen."
Ja hitot!
Nyt on kulunut puolitoista vuotta, theSossutantta ei ole saanut mitään aikaiseen. Kukaan ei ole käynyt, ehdotuksia milloin minkäkin paperikasan kokoamiseksi joko toimeentulotukihakemukseen tai johonkin hoitoapuun kyllä on ehdotettu.

Toissapäivänä minä suutuin. Kun joka suunnassa tuntui olevan joku este edessä

Päätin tehdä itse asian hyväksi jotain. Vetäisin tietokoneen auki ja googletin nimiä esiin. Lähdin soittamaan tarpeeksi ylös, joka taas ohjasi minut seuraavalle, hän seuraavalle jne

Vihdoin pääsin henkilöön joka hoitaa tämän alueen kotihoitopalvelut. Eilen hän kävi luonani ja tunnin aikana saatiin elämäni kartoitettua. Tehtyä sen mitä TheTantta ei saanut aikaan puolessatoista vuodessa!!

Mitä tästä opin?? Ikinä, ikinä en enää luota vieraisiin enkä varsinkaan virastojen ihmisiin. Tällä hetkellä olen todella vihainen ja stressi on heikentänyt terveyttäni. Mutta vielä seison omilla jaloillani.
Tajusin myös miten kiitollinen saan olla; Bemulandia oli minun unelmani ja täällä minä olen. Joka päivä lähetän kiitokset lapsilleni jotka tekivät tämän mahdolliseksi. Olen ylpeä heistä.
Olen oppinut monta asiaa; niin hyvässä kuin pahassa. Mikään ei enää ole itsestään selvää. Olen kiitollinen etten katkeroitunut. En sortunut viinaan, huumeisiin, en edes tupakkaan. Noh, sorruin minä sentään johonkin; kekseihin, jäätelöön ja suklaaseen ;D

Vielä on tanssijan taival horjuvaa mutta katse sentään suuntaa jo eteenpäin eikä taaksepäin


Että näin, täällä tänään tällaisia mietteitä yhden kahvikupillisen verran.

Ja juu, onneksi on asioita jotka eivät koskaan muutu :)