perjantai 30. joulukuuta 2011

Vuosi vaihtuu



Kaikille oikein mukavaa vuoden vaihdetta! Tuleva vuosi tuokoon mukanaan iloa ja naurua, onnea ja menestystä :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Sairaalaelämää

Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu itkuisena, vihaisena, pettyneenä, välillä jopa raivon vallassa. En takaa etteikö joukossa ole painokelvottomia sanoja.

Tiistaina olin veri-ym. kokeissa. Keskiviikkona lääkäri passitti minut sairaalaan, jossa olin 3 päivää eli tulin perjantai-iltana kotiin. Minun kohdallani kaikki meni ok, eli ei siitä sen enempää; ehkä joskus myöhemmin.

Ensimmäiset 5 tuntia olin potilashuoneessa ja viereisellä pedillä oli 91 -vuotias vanhus joka oli tuotu ambulanssilla sairaalaan rytmihäiriöiden takia. Tapasimme n. klo 13 ja vanhus pyysi josko voisin jutella hänen kanssaan. Hänellä oli huono olo, hän oli peloissaan ja yksin.
Tottakai se sopi minulle, hän kertoi minulle elämästään ja oli hyvillään että olin siinä, olin kuulemma hänen suojelusenkelinsä.

Klo 18 olimme edelleen samassa tilanteessa. Tai no minä olin, vanhuksella oli kipuja, hänen rytmihäiriönsä pahenivat ja vointi huononi. Pyysin paikalle lääkäriä, hoitajia ja sain sen saamarin saman vastauksen joka kerta, samoin kuin tämä vanhuskin; lääkäri tulee kun ehtii ja potilaat hoidetaan sitä mukaa kun ovat tulleetkin. Mitä hittoa, minun mielestäni potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire vanhuksen luo.

Lääkäri tutki minut, pyysin että hän olisi ottanut huomioon vanhuksen, minulla kun ei ollut hätä. Ei luonnistanut.

Vanhus pyysi jos puhuisin hänen puolestaan lääkärille; hänen oli todella huono olla, hän ei ollut saanut syödä aamun jälkeen, hän oli väsynyt ja kipeä.

Lääkärin tutkimuksen jälkeen minut passitettiin tarkkailuun. Pyysin saada jäädä vanhuksen viereen siksi aikaa kunnes tämä pääsisi hoitoon. Ei sopinut. Loppusilaus tuli juuri kun olin lähdössä. Joku s****nan käpylehmä hoitaja haukkui tämän vanhan ihmisen niin että vanhus alkoi itkeä. Syystä että vanhus pyysi lääkäriä luokseen eikä hoitajan mielestä tajunnut että potilaat hoidetaan tulojärjestyksessä. Että vanhus häiritsee muita potilaita. Valittaa. Pyytää apua vessassa käyntiin (miksi ei laitettu vaippoja???)

Ja minä, onneton luuseri jätin tämän itkevän vanhuksen sinne kun täytyi lähteä osastolle. Kerran aikaisemmin minulla on ollut halu lyödä ilkeää ihmistä, nyt tuli toisen kerran pläjäyttämisen mieliteko.

Miten sairaanhoitaja kehtaa huutaa 91 -vuotiaalle vanhalle ihmiselle. Sitä en tule koskaan tajuamaan. Miksi niin ilkeä ihminen yleensäkään hakeutuu alalle jossa tarvitaan inhimillisyyttä.

Olen itkenyt koko viikonlopun. En tiedä miten vanhuksen kävi. Olen täynnä vihaa huutajaa kohtaan, haistatan pitkät koko systeemille joka kohtelee vanhuksia kuin spitaalisia. Olen turhautunut että yksi ihminen ei voi tehdä mitään. Ja pettynyt että maailmasta on tullut tällainen paikka jossa inhimillisyys on sana historiankirjoissa.