perjantai 4. helmikuuta 2011

Bemulandia taistelee - jälleen kerran

Kuten olette huomanneet niin meikäläisen teksti on viime aikoina ollut lähinnä muotoa töks-töks. Sanat eivät vain ole tulleet ja kirjoittaminen on ollut väkinäistä. Tänään on pakko kirjoittaa.

"Bemulandia taistelee" tuli yksinkertaisesti mieleeni nimestä "Niskavuori taistelee" Otsikko olisi voinut olla myös muotoa "Bemulandian paljastukset", "Minä ja Teemu liikennevaloissa" tai "Kun kaikki menee päin seinää".

Kuten suurin osa teistä tietääkin, muutimme tänne Teemun kanssa toissakesänä. Ja kävi niinkuin käy kun stressi loppuu ja onkin aikaa suruun. Minä masennuin. Takana oli monen rakkaan kuolema pienen ajan sisällä, lapsuuden kotini myynti, terveyden romahtaminen ja vihoviimeinen oli oman kodin menetys homeelle ja irtaimisto roskalavalle.
Oli varsin laamantainen olo.


Tästä kirjoituksesta ei ole tarkoituskaan tehdä mitään valitusvirttä, että voi voi kun kävi näin. Tämä on minun keinoni purkaa itseäni ja samalla kertoa mitä on elämä todellisuudessa kun käy p***a tuuri.
Fiksuna (;D) ihmisenä tajusin hakeutua hoitoon. Alkuun homma lähti ihan hyvin liikkeelle. Sain ajan psykiatrilta joka tuli käymään täällä ja kartoittamaan tilanteen. Epikriisissä lukee näin: "Sosiaalityöntekijän johdolla nyt siis kotiapujen käynnistäminen."
Ja hitot!
Nyt on kulunut puolitoista vuotta, theSossutantta ei ole saanut mitään aikaiseen. Kukaan ei ole käynyt, ehdotuksia milloin minkäkin paperikasan kokoamiseksi joko toimeentulotukihakemukseen tai johonkin hoitoapuun kyllä on ehdotettu.

Toissapäivänä minä suutuin. Kun joka suunnassa tuntui olevan joku este edessä

Päätin tehdä itse asian hyväksi jotain. Vetäisin tietokoneen auki ja googletin nimiä esiin. Lähdin soittamaan tarpeeksi ylös, joka taas ohjasi minut seuraavalle, hän seuraavalle jne

Vihdoin pääsin henkilöön joka hoitaa tämän alueen kotihoitopalvelut. Eilen hän kävi luonani ja tunnin aikana saatiin elämäni kartoitettua. Tehtyä sen mitä TheTantta ei saanut aikaan puolessatoista vuodessa!!

Mitä tästä opin?? Ikinä, ikinä en enää luota vieraisiin enkä varsinkaan virastojen ihmisiin. Tällä hetkellä olen todella vihainen ja stressi on heikentänyt terveyttäni. Mutta vielä seison omilla jaloillani.
Tajusin myös miten kiitollinen saan olla; Bemulandia oli minun unelmani ja täällä minä olen. Joka päivä lähetän kiitokset lapsilleni jotka tekivät tämän mahdolliseksi. Olen ylpeä heistä.
Olen oppinut monta asiaa; niin hyvässä kuin pahassa. Mikään ei enää ole itsestään selvää. Olen kiitollinen etten katkeroitunut. En sortunut viinaan, huumeisiin, en edes tupakkaan. Noh, sorruin minä sentään johonkin; kekseihin, jäätelöön ja suklaaseen ;D

Vielä on tanssijan taival horjuvaa mutta katse sentään suuntaa jo eteenpäin eikä taaksepäin


Että näin, täällä tänään tällaisia mietteitä yhden kahvikupillisen verran.

Ja juu, onneksi on asioita jotka eivät koskaan muutu :)

15 kommenttia:

  1. Onneksi jaksoit ärähtää, jotta asiat lähtevät etenemään oikeaan suuntaan!
    Pirteää päivää ja heiluvia puikkoja!

    VastaaPoista
  2. Kyllä se vaan niin on, että Justiinan on otettava kaulin käteen ja lähdettävä itse asioille :). Huumori kuitenkin pitää tiellä, jos välillä kompuroittee.

    Harjoittelet vielä sen Angerkosken ilmeen, kun Pekka teki pahojaan, niin homma hoituu vaikka missä virastossa :D.

    Viikonloppuja.

    VastaaPoista
  3. Min otan kaulimen mukaan, se voi antaa lisäuskottavuutta Justiina-ilmeelle :)))

    VastaaPoista
  4. Ne on hittaita herrojen kiireet se on todettu niin monta kertaa.Monesti on itse sanottava miten nyt mennään ja ne ku vielä yrittävät siitä loukkaantua.On vain otettava ohjat niinkuin Niskavuoren Lovviisa aikonaan.
    Suklaa on muuten hyvää tressissä mulla on kokemusta.
    Tsemppiä ja lepposaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa Bemu kun löysin sut täältä! Olen ollut jopa huolissani (joo, en tunne sua muuta kuin Neulomosta) kun ei ole neulomossa näkynyt ja on siellä joku muukin kysellyt sinua. Ei sillä, että siellä pitäisi olla ilmoittelemassa missä menee, mutta oli vaan niin kiva löytää sut blogista. Kun nyt vihdoin tajusin kurkata Neulomon profiiliasi ja sieltä löytyi tän blogin osoite. Pitää käyttää loppuilta tän lukemiseen :)

    VastaaPoista
  6. Hyvä Bemu!!! Vihdoinkin löysit inhimillisen ihmisen joka ei jätä sinua yksin!
    Ja varmaan sulta löytyy muutakin kättä pidempää kuin se kaulin =D

    VastaaPoista
  7. Heips! Tervetuloa Johanna ja mimmuli :))) Kiva "nähdä" teitä!
    Ahaa, että suklaa lievittää stressiä ;D;D Mites mä tykkäänkin tuosta vinkistä. Onkos se sitten niin että mitä kovempi stressi niin sitä enemmän suklaata tarvitaan...??? *virn*

    VastaaPoista
  8. Juuri näin, Bemu! Mitä kovemmin päistää, sitä enemmän suklaata pitää mättää! ;D Mun tosin piti pitää pien tauko, kun alko meneen suklaata enemmän, ku ruokaa... :S Mutta nyt voi taas mättää hyvällä omallatunnolla! Ja muahan siis päistää lähes päivittäin... mistäköhän sekin johtuu... XD

    VastaaPoista
  9. Bemuuuuuu!!! Sinua kaipaillaan Neulomossa!

    VastaaPoista
  10. Ei muuta kuin tuulta päin, vaikka kuin tulis lunta tupaan. Niin sitä pitää Bemu! Toisaalta tuntuu kovin kummalliselta, että juuri silloin kun ihmisellä ei itsellä voimia ole, pitää itse pakistaa niitä, joiden pitäisi auttaa... Pääasia että olet tolpillasi, vaikka sitten suklaan voimalla ;) Voimahali!

    VastaaPoista
  11. Olethan sinä elossa!!!! Minä jo ehdin säikähtää ku ei oo neulomossa kuulunu. Kunhan jaksat ni palataan niihin lehtikauppoihin, kai ne on perille tulleet kuitenkin. Toivon mukaan... Mut mulla olis vielä se saamapuoli kesken..

    VastaaPoista
  12. Hienoa Bemu, että elämä alkaa pikkuhiljaa hymyilemään. Ja ihan pakko tiedustella, mistä olet bongannut tuon ihanan kuvan Star Wars-amigurumeista?!? :D

    VastaaPoista
  13. Juuh, ihanaa kuulla sinusta. Ihanaa myös, että asiat alkavat aueta vyyhdiltä. Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  14. Sipriinakin neulomosta on ihmetellyt missä ole,mutta täältähän sinut löysin,minäkin katsoin yhteystietosi blogiin,niin tänne se sitten johdatti.
    On se merkillistä miten yksi ja sama ihminen joutuu taistelemaan joka asiasta.Minulle alkaa kanssa käydä vastoinkäymisiä enemmänkuin laki salii,joten taistellaan yhdessä.
    Tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista