Aprillipäivän aatto

Teemu ei tajua ollenkaan että vasta huomenna on aprillipäivä, vaan vie mua 10-0 jo tänään. Mä ihmettelin päivällä että missä se on. Hain ja huutelin; huutelin ja hain, ja totesin että 10 -kilon karvakasa on hukassa. Kunnes sattumalta katsoin sivulleni ja totesin kissan naureskelleen viiksiinsä pidemmän aikaa mun touhulleni

Mä meinasin sydärin saada kun tuollainen ilmestyi yhtäkkiä mun näkökenttääni, mut pelläästyi se kattikin mun kiljaisuani XD

heh heh, sitä saa mitä tilaa :))

Tämä viikko on kulunut vallan rattoisasti. Uusi sokerilääke alkaa vaikuttaa ja olo on paljon, paljon parempi kuin pitkään aikaan. Tämä taas näkyy lisääntyneenä energiana.
Tiistaina kävin kaupungissa ja huomasin keittiötarvikeliike Paprikan ikkunassa tämän vehjeksen joka oli pakko saada:

Pomminvarma munakello! Siis tää sopii just mun keittiöön; kun tuo piippaa niin siinä vaiheessa mulla voi olla sapuskat katossa. Olenhan mä saanu palohälyttimen aikanaan huutamaan pelkästään paahtamalla leipää leivänpaahtimessa.

Aikanaan mä haaveilin akvaariosta. No kun sen hankkimisesta ei tullu mitään niin mä päätin hankkia matka-akvaarion

saan sitten tuijotella kaloja bussimatkalla

Ja jestas sentään kun mä leikein tuon pöhelimen kanssa niin huomasin et telkkarikin oli muuttunu akvaarioks

Johan oli kalaisa iltapäivä...

Postipoikakin on tämän viikon ollut todella hyvällä tuulella. Toi mulle kirjekuoren josta mä ihmettelin että mikä kumma tämä on. Ja kirjekuoresta paljastui aarre

upeat, kauniit sukat! Kiitokset vielä kerran sukkien tekijälle, olen todella otettu!
Aina joskus hämmentyy siitä että maailmassa on vielä ihania ihmisiä jäljellä...

Esikoinen tulee lauantaiaamuna ja sunnuntaiksi menen lasten isoäidin luo. Tuntuupa tulevan tosi mukava viikonloppu. Voi kunpa olisi lämmintä eikä tuulisi, niin voisimme mennä kaupungille kävelemään.

Pitäkää varanne huomenna, sillä ei yhtään tiedä kuka, missä ja miten iskee. Ja sitten saattekin syödä suolasta sillii.

"Suomen Joutsen siirretään Poriin ja maalataan mustaksi. Uudeksi nimeksi tulee Mustavaris". -Yle Satakunnan Radio 1998
;D;D;D
Muistoja menneiltä ajoilta :)

Zelda, Zauberball ja Herbert

Zeldan innoittamana retkahdin sitten minäkin Zauberballiin ja ihastuin! Miten noin ohutta lankaa onkin niin hyvä kutoa :)) Kiitos vinkistä, Zelda.

Ensimmäinen retkahdus meni sinisen puolelle. Tähän asti pääsin kunnes huomasin virheen ja nyt tämä tuubin tekele on "vaiheessa". Iskeekö tähän purkoosi vai tuleeko tästä ufo...

Toinen retkahdus meni musta/valkoinen/harmaan puolelle ja jo pelkkä kerä herätti ihastuksen tunteita; ihan mun värit!

Aloitus vaan meni pipariksi; reunat on kuin juosten.... No kyllähän te tiedätte!

Eli tähän iski purkoosi ja eilen illalla loin puikoille 600 silmukkaa. Ihan tosi Neferi; kyllä mä osaan laskea niin pitkälle!! ;D

Ja nyt on puikoilla taas tuubin tekele. Samalla valepatenttineuleella mutta vain pyörönä. Tosi helppo malli I krs ooon - II krs nonn (siinä pikkuusen koodia Neferille)... hih

Voi olla ettei silmukkaluku ihan täsmää kun me vietimme iltaa Herbertin kanssa

oikein romanttisissa merkeissä


Jaa jaa, se on tämä kevät taas kun tekee tuloaan


Eilen illalla googletin minttumaari-huivin kuvia. Tekisi mieli tehdä ko. huivi. Koekudoin sitä alkua ja LUULEN ymmärtäväni sen ohjeen. Totesin että yksivärinen lanka näyttää kaikkein kauneimmalta. Totesin myös että mulla ei taida olla just sellaista lankaa, postipojan viime tuomisetkin on tähän projektiin ihan vääränlaisia ;))))

No kun Neuleunelmissa oli postikuluton päivä

ja Priiman verkkokaupan sivut olivat uudistuneet, niin pitihän kokeilla sujuuko kaupanteko samaan malliin kuin ennenkin. Sujui se.

Lankaisaa ja rattoisaa viikonloppua kaikille. Meiltä viedään taas yksi tunti pois, joten pitää kutoa yksi tunti enemmän. Hmmm.. mikähän logiikka tuossakin taas oli...

Sisu-sisustuksia

Mä olen niin ahdistunut tuosta Japanin tilanteesta, että oli pakko alkaa tehdä ja puhua jotain aivan turhamaista. Eli siis kohdistamme mietteemme sisustukseen.

Tällä viikolla mä olen ollut todella tyytyväinen. Mulla on aina ollut ongelmia verhojen kanssa. 1) mulla ei ole ompelukonetta 2) jos mulla olisi niin suoran ompeleen neulominen olisi mahdottomuus. Jos pitäisi neuloa sinne-tänne-tuonne ja takaisin, niin se onnistuisi vallan mainiosti. Lopputulos taas olisi takuulla kauhistuttava. Ja nyt mä olen ratkaissut tämän ongelman. Mä löysin huuto.netistä nimimerkin "mairikki", jolla on myytävänä valmiita verhoja, mutta hän tekee myös tilauksesta verhot omien ikkunoiden mitoilla ja omilla mieltymyksillä.

Ekat verhot tulivat

ja menivät parempaan paikkaan samantien niin etten ehtinyt kunnon kuvaa ottaa.
Nyt on postissa odottamassa mun valkoiset unikkoverhoni :)))

Pesuhuoneessa saatiin pesukoneen paikkaa siirrettyä ja mä sain tuon matalan kaapin parempaan paikkaan. Täällä on tällä hetkellä vedonlyönti käynnissä jotta missä vaiheessa tuo silkkikukkanen alkaa pudottaa lehtiään...


Aikanaan kun mä muutin tänne, mä toteutin yhden pitkäaikaisen unelman ja ostin Jugend kirjoituspöydän. Katselin tyytyväisenä että kokonaiset neljä laatikkoa, hienoa

Mutta kun mä aukaisin alalaatikon niin tuumasin jotta muahan on petetty

kaks laatikkoo yhden hinnalla, vai miten tää menee.
Sitten tuli mieleen nämä vanhat elokuvat joissa talon isäntä aukaisee työpöydän laatikon ja vetäisee sieltä miestä vahvempaa, jotta jos otettais pienet neuvoa antavat.
Joten niinhän minäkin sitten tuumasin jotta kalustetaan pöytä entisellä tavalla ja lisäsin omat neuvoni laatikkoon

Jotta näin se vaan homma pikkuhiljaa etenee.

Näin sitä tuumaa Teemukin joka lähettää kevätterveiset

että nauttikaahan aurinkoisista päivistä ja linnun laulusta!

Bemu -mamman torireissu

Olimme lasten isoäidin kanssa sopineet tapaamisesta eilen. Joten eikun aamulla bussipysäkille. Ei ole ihme jos tämä mun bussilla kulkemiseni kangertelee kun Porin Linjat leikkii hippaa mun kanssa! Kesällähän vielä bussipysäkki oli tuol tois puolel tiet

Jonain kauniina aamuna kun menin pysäkille niin oli pakko seisahtaa ja heilutella päätä josko kaikki kuulat menis kohdalleen, kun yhtäkkiä bussipysäkki oliki kävelly täl puolel tiet

Ei oo ihme jos pieni ihminen sekoilee kun ei nää näemmä tiedä minne ne nuo pysäkit tunkisivat.

Eilenkin oli varmaan kolmas pysäkki ennenkuin osu oikeaan. Kotiin mä olen vielä osannu tulla, ja se johtuu varmaan siitä et mä oletan millä bussilla mun pitäis tulla ja sit mä olen bussikuskin kraivelis kiinni kysymäs et meekkö sää luorontiel vai ekkö sää mee. Yleensä ne on vastannu totuurenmukaisesti mut mää orotan et koska joku virnuleuka sannoo et juu, mennee hän ja sit mää löyränki itteni jostain pietniemest, mikä on aika hyvin kosk sin ei kuulemma eres bussit kulje.

No niin, nyt mä sain toteutettua tätä murteella kirjoittamista, joten eiköhän siirrytä asialliseen päiväjärjestykseen. Tällä kertaa mä muistin ottaa kameran mukaan, ja kyllä, täällä on ihan komeesti lunta

ja jos olette ihmetelleet mikä on se tumma hahmo siellä teidän painajaisissanne, niin sehän olen tietysti minä

Oi, minä suuri ja mahtava kuin...
Bussipysäkilla odottelu on ihan kivaa kun voi suunnitella kaikenlaista jännää. Mun suunnitelmani kylläkin keskeytti tämä otus joka ilmaantui yhtäkkiä näköpiiriin. Eli nyt on tulossa Bemun luontokuva joten silmälasit päähän ja suurennuslasi käteen:

eli kun tarkkaan tsihtaa niin kyllä tuolta koivun rungolta löytyy otus joka tarkasti katsottuna osoittautuu oravaksi. Ei tätä kyllä vuoden luontokuvaksi valita, mutta sainpahan jonkun otuksen tallennettua kaupunkimatkalla ;))

Luontokuvan jälkeen jatkoin tuumailuja ja mietin jotta voisin laittaa seinälle kuvat asuinpaikoistani. Lasten isoäidillä on tällainen kuvakollaasi ja se on tosi upea. Mä ajattelin vain paria kuvaa:
eli mun lapsuudenkotini jossa äiti asui loppuun asti

THE RUSKILA

Ja siihen alle tämä edellinen koti

THE HOME

Lausutaan samoin kuin kirjoitetaan.

Jotta kaikenlaisia ajatuksia sitä päähänsä saa heti kun vetäisee keuhkot täyteen puhdasta happea. Taisi olla meikäläisellä happimyrkytyksen oireet.

Päivä sujui joka tapauksessa rattoisasti. Kävimme kaupungilla ja juttelimme niitä näitä. Oli taas tosi mukava päivä.

Tänään on esikoinen tulossa illalla ja huomenna jälkikasvu siirtää pesutornia strategiset 30 cm. Mulla oli tosi hyvät perusteet miksi tornia täytyy liikutella, joten ei tarvinnut kuin kerran pyytää :D Kuopuksen kanssa teimme joku ilta suunnitelmat parvekkeen varalle. Mä kuulin kun nuo banzai-rykelmän kivetkin nauraa hörötti kun mä kerroin suunnitelmistani mitä kaikkea mä sinne parvekkeelle istutan. Suuret on suunnitelmat

Kuopuksen kunniaksi on sanottava että pojan pokka piti kiitettävän hyvin. Lopputuloksenhan me kaikki joka tapauksessa tiedämme;

Joka tapauksessa minä lähden nyt kahville ja toivotan teille kaikille oikein mukavaa ja rattoisaa viikonloppua!