Sairaalaelämää

Tämä blogikirjoitus on kirjoitettu itkuisena, vihaisena, pettyneenä, välillä jopa raivon vallassa. En takaa etteikö joukossa ole painokelvottomia sanoja.

Tiistaina olin veri-ym. kokeissa. Keskiviikkona lääkäri passitti minut sairaalaan, jossa olin 3 päivää eli tulin perjantai-iltana kotiin. Minun kohdallani kaikki meni ok, eli ei siitä sen enempää; ehkä joskus myöhemmin.

Ensimmäiset 5 tuntia olin potilashuoneessa ja viereisellä pedillä oli 91 -vuotias vanhus joka oli tuotu ambulanssilla sairaalaan rytmihäiriöiden takia. Tapasimme n. klo 13 ja vanhus pyysi josko voisin jutella hänen kanssaan. Hänellä oli huono olo, hän oli peloissaan ja yksin.
Tottakai se sopi minulle, hän kertoi minulle elämästään ja oli hyvillään että olin siinä, olin kuulemma hänen suojelusenkelinsä.

Klo 18 olimme edelleen samassa tilanteessa. Tai no minä olin, vanhuksella oli kipuja, hänen rytmihäiriönsä pahenivat ja vointi huononi. Pyysin paikalle lääkäriä, hoitajia ja sain sen saamarin saman vastauksen joka kerta, samoin kuin tämä vanhuskin; lääkäri tulee kun ehtii ja potilaat hoidetaan sitä mukaa kun ovat tulleetkin. Mitä hittoa, minun mielestäni potilaat hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire vanhuksen luo.

Lääkäri tutki minut, pyysin että hän olisi ottanut huomioon vanhuksen, minulla kun ei ollut hätä. Ei luonnistanut.

Vanhus pyysi jos puhuisin hänen puolestaan lääkärille; hänen oli todella huono olla, hän ei ollut saanut syödä aamun jälkeen, hän oli väsynyt ja kipeä.

Lääkärin tutkimuksen jälkeen minut passitettiin tarkkailuun. Pyysin saada jäädä vanhuksen viereen siksi aikaa kunnes tämä pääsisi hoitoon. Ei sopinut. Loppusilaus tuli juuri kun olin lähdössä. Joku s****nan käpylehmä hoitaja haukkui tämän vanhan ihmisen niin että vanhus alkoi itkeä. Syystä että vanhus pyysi lääkäriä luokseen eikä hoitajan mielestä tajunnut että potilaat hoidetaan tulojärjestyksessä. Että vanhus häiritsee muita potilaita. Valittaa. Pyytää apua vessassa käyntiin (miksi ei laitettu vaippoja???)

Ja minä, onneton luuseri jätin tämän itkevän vanhuksen sinne kun täytyi lähteä osastolle. Kerran aikaisemmin minulla on ollut halu lyödä ilkeää ihmistä, nyt tuli toisen kerran pläjäyttämisen mieliteko.

Miten sairaanhoitaja kehtaa huutaa 91 -vuotiaalle vanhalle ihmiselle. Sitä en tule koskaan tajuamaan. Miksi niin ilkeä ihminen yleensäkään hakeutuu alalle jossa tarvitaan inhimillisyyttä.

Olen itkenyt koko viikonlopun. En tiedä miten vanhuksen kävi. Olen täynnä vihaa huutajaa kohtaan, haistatan pitkät koko systeemille joka kohtelee vanhuksia kuin spitaalisia. Olen turhautunut että yksi ihminen ei voi tehdä mitään. Ja pettynyt että maailmasta on tullut tällainen paikka jossa inhimillisyys on sana historiankirjoissa.

Tulppa

Niin sitä meinasi mennä vanhuuden suunnitelmat uusiksi jo toisen kerran. Iski nimittäin trombi vai mikä helekatin embolia se taas onkaan. Kolme viikkoa meni tuskaisesti ja vähähappisesti; huomenna saan tiedot miten tästä eteenpäin. Tulipas taas muistutus että jokainen päivä pitäisi elää kuin se olisi viimeinen.

Olo on ollut pelokas, masentunut, vihainen. Onneksi en sen kummemmin suunnitellut joulua, vaikka joulumieli edelleenkin onneksi näyttää olevan olemassa. Taistelupari lähtee jouluksi Madeiralle ja me olemme esikoisen kanssa tehneet keskinäisen sopimuksen jotta vähän, mutta hyvää ruokaa. Kirjoja, leffoja, kynttilöitä ja hiiidaaasta elelyä.

Huomenna saan jotain lisätietoa mitä tästä eteenpäin. Lääkitykset, muut hoidot jne. Onneksi ei niin pahaa oloa etteikö siihen Noro auta ;D;D Niin jotta www.priima.net lankamyymälässä on 20% ale!

*
Alennuskoodi verkkokauppaan!

Nyt Priiman verkkokaupassa -20% kaikista ostoksista 10.12.2011 asti vain uutiskirjeen tilanneille! Näppäile alennuskoodi SYKSY2011 ostoskorissa alennuskoodi-kenttään saadaksesi alennuksen.
*
Ei varmaan ole vielä lupa kutoa, mutta sehän ei ole aikaisemminkaan estänyt ostamasta lankaa ;))))

Veekutonen anoo pääsyä parvekkeelle...

Kaikki on niin ihanasti (?) rempallaan

Bemulandia elää taas. Siis minulla on erittäin puhdas mieli kun vaihdan sitä niin usein... ;D Makuuhuoneesta tulee sittenkin työhuone ja olohuoneessa kirjahyllyt siirtyvät paikasta toiseen. Kyllä tämä vielä joskus valmistuu eli onko vielä pitkä matka jonnekin...
Onneksi on tuo musta karvaotus apuna :o

Kesken siivouksen tämä apulainen päätti alkaa leikkiä merimiestä. Hii-o-hoi; laiva lähtee!

Haa, maata näkyvissä

joten nyt rantaudutaan tutkimaan tätä salaperäistä saarta!

Sillä välin kun minä ihan oikeasti teen hommia kirjahyllyjen parissa, isomman

ja pienemmän

niin tämä ketku maailmanmatkaaja vetäisee itsensä torkuille; pää tyynyyn ja peitto melkein korville

On ollut niin raskas päivä kun on joutunut katselemaan mamman siivoamista.

Välillä täytyisi leikkiä hippaa herran kanssa. Minneköhän on kissa kadonnut?

Ei ainakaan verhon taakse, eihän.. ;))

Ollaan marraskuun puolivälissä ja meillä eletään joulumielellä

ollaan haettu esiin joululehdet; uudet ja vanhat

joista tutkitaan kukka-asetelmia. Voi kun ovat ihania!

joulupallojakin voisi kutoa

aina iltaisin kun on pimeää ja aika tulee pitkäksi.

Huomenna taas karvaotuksen kanssa jatketaan siivousta ja joulun valmistelua.

Mutta nyt toivottaa Teemu ystävilleen Hyvää Yötä!

Kyllä on noloa...

nimittäin kun oma blogi ei päästä sisälle vaan laittaa eteen kaikenmaailman turvavarustukset. No syy on siinä, että meikäläisellähän on ihan uusi läppäri..
Kävi nimittäin niin että vanha kone (pöytäkone) sanoi sopimuksensa irti sunnuntaiaamuna ja vuolaan kyynelryöpyn jälkeen (siis minä kyynelehdin) esikoinen ilmoitti että ilmeisesti saan sitten tämän vuoden joululahjani etukäteen ja eilen kuopus käveli sisään läppäri mukanaan :)
Tämän päivän täältä on kuulunut lähinnä julkaisukelvottomia sanoja, kun tämä on niin outo ja kirotushährioitä tulee koko ajan. Mutta minut toivotettiin tervetulleeksi 2000 -luvulle, vaikka mielelläni olisin ollut viellä jossain kiellä kalkkisvuosituhannellani.

Joka tapauksessa eilen täällä oli "uudet" siivoojat ja homma sujui ihan eri tahtiin kuin viikko takaisin. Teemu parka oli vielä myöhään illalla silmät ymmyrkäisinä yrittäen miettiä mikä hurrikaani tänne iski :)))

Teemulta kiitokset terveisistä ja lähettää takaisin terveisiä. Kai se kohta palautuu entiselleen eikä yritä enää hyökätä kaiken vähänkin epäilyttävän kimppuun.

Mukavaa alkanutta viikkoa ja marraskuuta kaikille. Kohta täältä alkaa tulla myös kuvia kunhan mä tajuan miten tämä machiina oikein toimii ;D

Kodikkuutta

"Minä se vain tiskaan astioita ja luutalla lakaisen lattioita..." No, todellisuudessa täällä jyräsi Yö, mutta siivonnut minä olen ja puhdasta tulee. Esikoinen toivotti että jätä nyt jotain tuleville siivoajillekin, mutta minäpä en luota näihin enää, joten totesin että oma apu, paras apu.
Illalla katselin, että onkos me Teemun kanssa saatu vieraita

ja kun tarkensin katsettani niin olivathan ne siellä, mun varikset ;D;D


Maanantai-iltana kun oikein ahdisti siivoojien siivottomuuden jälkeen, halusin eteeni jotain punaista. Puikoille pääsi Noro ja edelleen sama Doublish Shawlette

Minulla oli yksi kokonainen sukkalankakerä, yksi puolikas ja riistettyä toinen puoli. Pätkein niitä sitten ja tänään pääsin ns. puoleen väliin



Huivin olisi voinut lopettaa tähänkin kohtaan, mutta minä tuumasin jotta loppuun asti mennään kun on kerran aloitettu.

Ilmeisesti punainen väri tehosi, koska aamulla totesin Teemulle, jotta nyt ei auta haukotella

mamma alkaa hommiin.
Ulkona satoi hiljakseen vettä, stereoista kuului Yön säveliä. Minä pesin keittiökaappeja ja Teemu makasi sohvalla aivan ilmeisesti työnjohtajan tehtävät omineena. Iltapäivällä oli pakko sytyttää kynttilöitä; oli ihanan kotoinen olo.

Huonokin asia voi siis tuoda esiin hyviä asioita :)) Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa... Eli me jatkamme Teemun kanssa huomenna eteenpäin, jälleen kerran :)