Kodikkuutta

"Minä se vain tiskaan astioita ja luutalla lakaisen lattioita..." No, todellisuudessa täällä jyräsi Yö, mutta siivonnut minä olen ja puhdasta tulee. Esikoinen toivotti että jätä nyt jotain tuleville siivoajillekin, mutta minäpä en luota näihin enää, joten totesin että oma apu, paras apu.
Illalla katselin, että onkos me Teemun kanssa saatu vieraita

ja kun tarkensin katsettani niin olivathan ne siellä, mun varikset ;D;D


Maanantai-iltana kun oikein ahdisti siivoojien siivottomuuden jälkeen, halusin eteeni jotain punaista. Puikoille pääsi Noro ja edelleen sama Doublish Shawlette

Minulla oli yksi kokonainen sukkalankakerä, yksi puolikas ja riistettyä toinen puoli. Pätkein niitä sitten ja tänään pääsin ns. puoleen väliin



Huivin olisi voinut lopettaa tähänkin kohtaan, mutta minä tuumasin jotta loppuun asti mennään kun on kerran aloitettu.

Ilmeisesti punainen väri tehosi, koska aamulla totesin Teemulle, jotta nyt ei auta haukotella

mamma alkaa hommiin.
Ulkona satoi hiljakseen vettä, stereoista kuului Yön säveliä. Minä pesin keittiökaappeja ja Teemu makasi sohvalla aivan ilmeisesti työnjohtajan tehtävät omineena. Iltapäivällä oli pakko sytyttää kynttilöitä; oli ihanan kotoinen olo.

Huonokin asia voi siis tuoda esiin hyviä asioita :)) Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa... Eli me jatkamme Teemun kanssa huomenna eteenpäin, jälleen kerran :)