Nyt on jonkinlainen kauhun tasapaino; huomisesta ei tiedä.
Joulu meni ihan rauhallisesti. Kuopus+miniä viettivät joulun Madeiran lämmössä, me olimme esikoisen kanssa kotosalla; luimme, söimme (karkkia, karkkia ja karkkia) ja tuijotimme elokuvia. Joulun kunniaksi Teemu vieritti joulukuusen koristepalloa pitkin poikin, joka tapauksessa niin että vilsketta ja vilinää oli ihan tarpeeksi ;D
Ja tällainen oli Porissa joulupäivän sää...
Mutta eikös vihreä(kin) ole joulun väri *virn*
Löytyi sentään parkkipaikalta pieni hippunen lunta
Kuva on sen verran huonolaatuinen että kamera on varmaan tärähtänyt pelkästä järkytyksestä kun jouluna näkyi lunta jossain!
Alkuvuosi on siis mennyt hitaanlaisesti, joskin tiettyjä projekteja on silti käynnistetty.
Eli aluksi oli korillinen tätä
josta alkoi muodostua jotain tällaista
eli kohta on valmiina kaksi Noro Striped Scarfia, toinen punasävyinen ja toinen...no, sen näette sitten kun siitä tulee kuva :))
Makuuhuoneeseen tuli viikonloppuna uusi sänky ja kuten ainakin Tarina arvaa; kaikki on taas mööbleriseerattava uudelleen, kun nyt makuuhuoneeseen mahtuu olohuoneessa oleva työpöytäkin, ja sitten taas olohuoneessa menee tuoleja sinne, tänne ja takaisin, eli ei hassun kämpästä työ tekemällä lopu. Kirjahyllyjä en jälkikasvun iloksi jaksa enää siirrellä mihinkään.
Toinen, varsin iloinen projekti on ollut vanhojen suomalaisten sananlaskujen kerääminen nettisivuilta ja kerääminen yksille sivuille. Lasten isoäidin kanssa joskus keskusteltiin että mistä löytää noita sananlaskuja, ja nyt aion tehdä hänelle ihan "omatekemän" lahjan; kirjasen johon on koottu näitä sananparsia. Hauskaa puuhaa itse asiassa.
Ja tässä samalla voinkin sitten esitellä toisen lemmikkirakkaani: lasten isoäidin ihanan Maltankoiran nimeltä Hilla;
Tästäkin ihanuudesta tulette varmasti kuulemaan vielä lisää :D
Teemu viettää aikaa kuten eläkeläisen kuuluukin; syö ja nukkuu. Ja mitä vanhemmaksi se tulee, sitä omituisemmaksi se muuttuu. Tämän hetken omituisuus on että se puhuu unissaan... Siis, ihan totta. Se on sikeässä unessa ja jostain mustan kerän keskeltä kuuluu mjur-mjau-mjät-mjät-mjät-prrrrrrrhhh-blöh. Ekalla kerralla mä luulin että sillä on joku hätä ja menin tönäisemään sitä - seurauksella jotta kissa pomppasi parikymmentä senttiä ja minä myös. Sen jälkeen olen antanut sen rauhassa jutella omiaan.
Vaikka onkin sunnuntai ja pyhäpäivän työllä ei ole siunausta, niin aion nyt jatkaa näitä hommia. Jotain pientä ainakin tarvitsee saada tehtyä; välillä kutomista, välillä sisustamista ;)
Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille muillekin!
Ps. täällä -10.0 pakkasta, mutta aurinko paistaa todella ihanasti!
