Bemulandia taistelee - jälleen kerran

Kuten olette huomanneet niin meikäläisen teksti on viime aikoina ollut lähinnä muotoa töks-töks. Sanat eivät vain ole tulleet ja kirjoittaminen on ollut väkinäistä. Tänään on pakko kirjoittaa.

"Bemulandia taistelee" tuli yksinkertaisesti mieleeni nimestä "Niskavuori taistelee" Otsikko olisi voinut olla myös muotoa "Bemulandian paljastukset", "Minä ja Teemu liikennevaloissa" tai "Kun kaikki menee päin seinää".

Kuten suurin osa teistä tietääkin, muutimme tänne Teemun kanssa toissakesänä. Ja kävi niinkuin käy kun stressi loppuu ja onkin aikaa suruun. Minä masennuin. Takana oli monen rakkaan kuolema pienen ajan sisällä, lapsuuden kotini myynti, terveyden romahtaminen ja vihoviimeinen oli oman kodin menetys homeelle ja irtaimisto roskalavalle.
Oli varsin laamantainen olo.


Tästä kirjoituksesta ei ole tarkoituskaan tehdä mitään valitusvirttä, että voi voi kun kävi näin. Tämä on minun keinoni purkaa itseäni ja samalla kertoa mitä on elämä todellisuudessa kun käy p***a tuuri.
Fiksuna (;D) ihmisenä tajusin hakeutua hoitoon. Alkuun homma lähti ihan hyvin liikkeelle. Sain ajan psykiatrilta joka tuli käymään täällä ja kartoittamaan tilanteen. Epikriisissä lukee näin: "Sosiaalityöntekijän johdolla nyt siis kotiapujen käynnistäminen."
Ja hitot!
Nyt on kulunut puolitoista vuotta, theSossutantta ei ole saanut mitään aikaiseen. Kukaan ei ole käynyt, ehdotuksia milloin minkäkin paperikasan kokoamiseksi joko toimeentulotukihakemukseen tai johonkin hoitoapuun kyllä on ehdotettu.

Toissapäivänä minä suutuin. Kun joka suunnassa tuntui olevan joku este edessä

Päätin tehdä itse asian hyväksi jotain. Vetäisin tietokoneen auki ja googletin nimiä esiin. Lähdin soittamaan tarpeeksi ylös, joka taas ohjasi minut seuraavalle, hän seuraavalle jne

Vihdoin pääsin henkilöön joka hoitaa tämän alueen kotihoitopalvelut. Eilen hän kävi luonani ja tunnin aikana saatiin elämäni kartoitettua. Tehtyä sen mitä TheTantta ei saanut aikaan puolessatoista vuodessa!!

Mitä tästä opin?? Ikinä, ikinä en enää luota vieraisiin enkä varsinkaan virastojen ihmisiin. Tällä hetkellä olen todella vihainen ja stressi on heikentänyt terveyttäni. Mutta vielä seison omilla jaloillani.
Tajusin myös miten kiitollinen saan olla; Bemulandia oli minun unelmani ja täällä minä olen. Joka päivä lähetän kiitokset lapsilleni jotka tekivät tämän mahdolliseksi. Olen ylpeä heistä.
Olen oppinut monta asiaa; niin hyvässä kuin pahassa. Mikään ei enää ole itsestään selvää. Olen kiitollinen etten katkeroitunut. En sortunut viinaan, huumeisiin, en edes tupakkaan. Noh, sorruin minä sentään johonkin; kekseihin, jäätelöön ja suklaaseen ;D

Vielä on tanssijan taival horjuvaa mutta katse sentään suuntaa jo eteenpäin eikä taaksepäin


Että näin, täällä tänään tällaisia mietteitä yhden kahvikupillisen verran.

Ja juu, onneksi on asioita jotka eivät koskaan muutu :)

Vuotta vanhempi

Kuopus, en minä :)

Vaikka kyllä tuntuu että itsekin vanheni vuodella kun alkoi laskea minkä ikäinen on nuorin lapsi... XD

Kuopus vietti syntymäpäivänsä autossa matkalla Rukalta kotiin. Olivat kavereineen viikon siellä ja kuopuksella oli "erinomainen" tuuri; eka päivä ok ja muut päivät kuumeessa.


Yritin hakea runoa joka kuvaa kuopusta täydellisesti; on Hal Sirowitzin kirjasta "Äiti sanoi", mutta en sitten mistään löytänyt sitä tähän hätään. Kertoo lapsesta jonka äiti oli huolestunut kun lapsi ei alkanut puhua. Sitten kun lapsi viimein alkoi puhua, tätä ei saanut enää hiljenemään millään ;D;D

Kysyitte onko Teemu oppinut uusia jekkuja. On se. Joka päivä. Yleensä sellaisia joissa jekutettava olen minä. Jospa viikonloppuna kertoisin parista sellaisesta.

Hauskaa loppuviikkoa!

Minä täällä taas, tere!

Tähän kohtaan on ekana pakko sanoa että hengissä hoidosta huolimatta. Mutta siitä joskus myöhemmin.

Uusi vuosi on alkanut (niin, jos ette ole jostain syystä sattuneet huomaamaan :D) Mikään ei väiskilässä ole muuttunut, Teemu tosin jo hermostui ja muutti pahvilaatikkoon asumaan. On kuulemma paljon rauhallisempaa oleskella siellä.

Muuten sen päivät kuluvat samalla lailla kun ovat kuluneet viimeiset viisi vuotta, paikka vain muuttuu ja päänalunen

Itse en ole tehnyt mitään, en edes kutonut. Tosin lankojen ostamisen taitoa en onneksi ole unohtanut.

Sinisen hetken myötä toivotan kaikille hyvää sunnuntai-illan jatkoa!

Haaste

Ei ollut ulosottomies kuten normaalisti vaan TARIKKA joka lähetti haasteen XD Kävin sen siis noutamassa ja tässä se tulee:

1.Mitä vastasit kysymykseen pienenä,mikä sinusta tulee isona?
- Lentoemäntä.
Lapsena kokosin kaikki talon tuolit riviin olohuoneeseen ja siellä sitten kuljin tarjoilemassa "matkustajille" virvokkeita.

2.Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareita?
- Batman ja nyt aikuisena Maisa & Kaarina ja Kamut
Huom! Mä siis luen edelleenkin sarjakuvia *virn*. Naapurin Kaitsun kanssa leikittiin Batmania ja Robinia ja mua harmitti kun Kaitsu aina halusi olla Batman... Ja koska Kai oli mun kaveri niin mä en viitsinyt tintata sitä. R.I.P

3.Lempileikkejäsi?
- Mä rikoin kaikki herätyskellot. Järjestään joka ainoan koska mä halusin nähdä mitä siellä sisällä on. Isän (kirvesmies) mukana raksalla vasaran kanssa. Isä parka, nauloja oli joka puolella ja paljon, pieni ihminen ehtii moneen paikkaan. Naapurin lasten kanssa pelattiin "kirkonrottaa".

4.Parhaat synttärit ja miksi?
- Jaa-a, tää on paha. Varmaan se kun täytin 16 ja sain isältä moottoripyörän. Toinen oli tietty 18 v kun sain ajokortin.

5.Mistä urheilusta pidit/harrastit?
- Ja tätähän ei kukaan usko mutta mä olen aikanaan hiihtänyt kilpaa! Nakkilan Visa ja Ulvilan nimismiespiirin autoilijat oli edustettuna. Nyt mä istun sohvalla ja katson kun autot kiertää telkkarissa ympyrää...

6.Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Mä olen vastannut tähän kysymykseen 9-vuotiaana että Irwin. Mutta ehkä ensimmäinen idoli oli Kirka. Mustajärvi ei varmaan ollut maisemissa vielä silloin ;D

7.Paras joululahjasi/muu lahja jonka olet saanut?
- Bemulandia. Enää ei tarvitse kysyä onko vielä pitkä matka jonnekin. Kiitos siitä lapsilleni.

8.Mitä olisit halunnut tehdä,jota et ole vielä tehnyt?
- Lentää hevoleppurilla eli siis heppelikopterilla. Kummatkin pojat sanoivat aikanaan saman sanan väärin :))

Laitan tämän eteenpäin Kristalle, SariT:lle ja Virpille

Liikaa vitamiineja...?

Pikkuisen alkaa siltä tuntua että on tullu popsittua tabuja liikaa kun aika ei riitä vaikka yksi lisätuntikin saatiin. Tällä hetkellä tuntuu että hommat sujuu kuin tanssien

Kai mä otan takaisin koko viime talven sairastelua ja paikallaan olemista.

Joka tapauksessa näyttää hyvästi siltä että mä voisin todellakin viettää rauhallisen joulun tarvitsematta miettiä tekemättömiä töitä. Voi kun upeaa se olisikin, viime joulu oli niin karmea kun ei ollut jaksanut tehdä joulutunnelman eteen mitään.
Nyt on tunne että vois tehdä vaikka kuusen koristeetkin itse, neulomalla tietenkin :)

Mahtoikohan se kalaöljykapseleiden lisääminen tähän vitamiiniannokseen olla liikaa, tätä menoa mä kävelen kohta pitkin seiniä


Joka tapauksessa sitten viime tapaamisen tuubi on edennyt purkoosin jälkeen n. puoliväliin

koko, siis leveys, alkaa olla ok, mutta mä en tajua miksi jälki on noin epätasaista vaikka yritän kutoa tosi siistiä. Tosin lanka on Noroa ja purettua sellaista, mutta siltikin. No, tuskinpa kukaan tulee niin lähelle mua että erottaa silmukoiden epätasaisuuden, ja jos tuleekin niin lähtee kauemmaksi tavallisen äkkiä

Joulun lähestyessä halusin itselleni aivan välttämättä punaisen kaulahuivin ja varastosta löytyi Gedifran Rianna Coloria. Pikkuusen vielä puuttuu *virn* kun pitkän huivin ajattelin tehdä

Äh, väri on siis punainen, joulunpunainen.. Koskahan mä saan kameran joka tallentaa värit oikeina. Kuvaajassahan ei tietysti ole mitään vikaa.. ;)

Tänään postipoika toi mukavan yllätyksen; olen jo hetken metsästänyt sitä "täydellistä ruskeaa" lankaa ja Neuleunelmissa näin tämän, ja on kyllä luonnossakin just prikulleen sellainen jota olen hakenut.

Nyt kun vielä hokaisi mitä mallineuletta tekisi; huivihan tästäkin tietty tulee.

Marraskuu jatkuu yhtä ihanan talvisena kuin alkoikin

Kuva on otettu 1. päivä. Eilen aurinko jaksoi paistaa mutta painui unilleen taas tänään ja lähetti vesisateen tuuraamaan. Jos jotain aikoo tehdä niin on pakko pitää valot päällä.

Hämärän aikakausi siis menossa, joten ei auta muu kuin ottaa tuikut esiin. Mistä helekatista nämä kaikki on tänne ängennyt :-o ??

Okei, suurin osa noista lähtee myyntiin.

Ja tällaisen sateisen talvipäivän kunniaksi mä otan Teemun kainalooni ja lähden kaivelemaan pahvilaatikkoja jotta onko meillä muutossa tullut yhtään joulukoristeita mukana. Juu, mä tiedän että on VASTA marraskuu, mutta kun mulla on joulumieli jo nyt!

Iloista mieltä kaikille!